Puhelin herätti minut terhakalla kilauksella seitsemältä: ruudussa luki loma.
Keräsin Veturin tarjouksista matkan Tampereelta Saloon, jonne matkustin poikani kanssa lauantaina. Tytär tuli Helsingistä Onnibussilla, jonka pysäkki sijaitsee ABC-aseman kyljessä useamman kilometrin päässä kaupungin keskustasta.
Matkalla Tampereelta Turkuun juna teki äkkijarrutuksen ja parin sekunnin kuluttua sen ohitti vastakkaiseen suuntaan kulkeva juna. Junamme alkoi peruuttaa. Reipas naispuoleinen konduktööri ihmetteli asiaa ääneen. "Mitä se kuljettaja nyt tekee, väärä suunta". Joku matkustaja totesi klassiseen tapaan "Kuka nyt Turkuun haluaisi". Konduktööri kurkki ikkunasta "Se ajoi valon ohi". Jotenkin tuli sellainen olo, että jospa veturinkuljettaja olisi ajanut pidemmälle, niin olisimmeko nyt liiskana?
Vietimme isäni 85-vuotis syntymäpäiviä mökillä, jonne matkustimme Salon rautatieasemalta hänen kyydissään. Vaikka kuinka yritin sanoa, ettei meillä ole kiire, hän ohitteli mielelestään liian hitaasti matelevia kulkuneuvoja.
Mökkiseudulla asustaa susiperhe (siitä oli ollut sanomalehdessä). Vaarallista. Naapurin koira oli purrut äitiä. Terassilla pällisteli vaarallisen näköinen koppakuoriainen, jonka tuntosarvien liikettä katselimme, kunnes siskon lapinkoira tallasi otuksen päälle ja tuntosarvet lakkasivat liikkumasta. Lapseni näkivät sammakon. Kun kävin uimassa, minua tuijotti laiturin alta rantakäärme, joka sekin oli uintireissulla. Nousin laiturin metalliportaat varsin vauhdikkaasti.
Keräsin mökin pihasta pari litraa kanttarelleja. Poimin mustikoita, kunnes erilaiset hyönteiset ryhtyivät tunkemaan liian likelle.
Tämä blogi muuttuu viikon ajaksi teatteriblogiksi. Tänään käynnistyy Tampereen teatterikesä!
1 kommentti:
Sinne pitää päästä.
Lähetä kommentti