Tilasin kirjastosta Edward St Aubynin Patric Melrosen tarinoiden suomenkielisen laitoksen toisen osan "Toivoa sopii". Patric jäi ensimmäisessä osassa kiinni heroiiniin ja pääsi sittemmin irti huumeista. Minä koukutuin Patriciin, enkä halua irrottautua vielä. Hesarin mukaan tilaamassani romaanissa lukee, että heroiinistakin on helpompi päästä irti kuin ironiasta. Saattaa pitää paikkansa. Ironinen elämänasenne ei tee kenestäkään onnellista, mutta ironiaa ymmärtämättömät ihmiset ovat sietämättömiä.
Istun Espresso Housessa, joita nykyään nousee kaikkialle. Mikäpä siinä, kahviloita ei ole koskaan liikaa (siis asiakkaan kannalta). Espresso Housessa on hyvä nettiyhteys ja rivakat myyjät.
Kävin hakemassa uuden pankkikortin. Ensin jonotin. Istuin kovalla penkillä ja keräsin kiukkua. Mulkoilin virkailijaa epäystävällisesti. Odotusaikana olisin voinut valmistaa viiden ruokalajin illallisen, kirjoittaa menestysromaanin ja keksiä ratkaisun, jolla estäisimme ilmaston lämpenemisen. Kysyin miksi korttia ei lähetetty kotiin, virkailijakaan ei tiennyt syytä siihen.
Hillary Clinton on saanut pommipostia. Vaalien aikaan Clintonista levitettiin valeuutista, jossa väitettiin, että nainen on sekaantunut pedofiilirinkiin, jota pyöritetään washingtonilaisen Comet Ping Pong -pizzerian kautta. Asiasta suivaantunut mies meni tarkastamaan faktoja pyssyn kanssa, eikä löytänyt kellarihuonetta, jossa nuoria tyttöjä huhun mukaan säilytettiin. Kukaan ei onneksi lopulta kuollut. Ihmisen mielikuvituksella ja pahauskoisuudella ei ole rajoja.
2 kommenttia:
Venäläinen Sergei Dovlatov sanoi jossain romaanissa, että ainoa mitä köyhälle ja päähänpotkitulle jää on ironia. Patrick Melrose/St Aubyn ei ole köyhä mutta sitäkin pahemmin potkittu. Hänkin todistaa ironian voimaannuttavasta vaikutuksesta.
Ironia on tärkeää, mutta vaikea laji.
Olen tavannut viime aikoina blogimaailmassa jonkin verran silkkaa pahantahtoista ilkeilyä, jonka ilkeilijä on selittänyt ironiaksi.
Kuka enää uskaltaa lähteä politiikkaan!
Lähetä kommentti