Tampereen työväenopiston "Kehonhuolto -syvien lihasten voima ja ryhti" -jumpan vetäjä käytti meitä ohjatessaan visiiriä. Kokeilin ensimmäistä kertaa pukeutua maskiin jumpatessani ja se onnistui ihmeen hyvin.
Tästä kaikesta tulee absurdi olo. Sanomalehdessä kirjoitettiin, että italialaisilla on päivittäin kaksikymmentäkaksi ihmiskontaktia ja suomalaisilla vain kahdeksan. Metsäläisyydestä on tullut uusi hyve.
Hiljattain vielä sanottiin kuorolaulun ja muunkin yhteisöllisyyden pidentävän ikää.
Vielä viime vuonna oli suotavaa jäädä jumpan jälkeen pukukoppiin rupattelemaan, nyt on vältettävä katsekontaktia, kiskottava vaatteet päälle kiireesti ja juostava kotiin.
Kirkkokuorossa veisaamisen sijaan kannattaa olla hiljaa ja pysyä kotona. Laittaa ovi lukkoon ja tarkkailla ovisilmästä naapureita ja ikkunasta muita kyläläisiä. Juopottelukin on suotavampaa kuin kuorolaulu, kunhan juo viinansa yksin, eikä tarjoa muille.
Vaikka itse kukin selviäisimme tartunnasta helposti, niin onhan olemassa uhka, että virus pääsee leviämään laajasti, eikä terveydenhuoltomme kestä sitä. Hoitopaikat eivät riitä, välineet loppuvat ja hoitohenkilökunta sairastuu tai joutuu karanteeniin. Tällä hetkellä tilanne näyttää kyllä hyvältä, sillä sairaalahoidossa on toistaiseksi vähän potilaita. Ensi kuusta ei vielä tiedä kukaan.
Suomessa kuolee vuosittain yli 50 000 ihmistä, joten koronavirusinfektioon menehtyneiden määrä (351) tuntuu tähän suhteutettuna vielä vähäiseltä. Toisaalta jokainen infektioon menehtynyt on ollut jonkun äiti, isä, sisar, naapuri, inhottu, rakastettu, vihattu, lapsi, isovanhempi tai kuorokaveri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti