Lapsuusvuoteni käytin maailmanlopun odottamiseen. Joku uskonlahko sitä aina ennusti, dead linet lähestyivät, ja sitten menivät onneksi ohi, kunnes joku uusi guru tiesi uuden tarkan päivämäärän, jolloin kaikki olisi ohi. Koulussakin puhuttiin lopusta, mutta sitä kutsuttiin nimellä viimeinen tuomio.
Myöhemmin ryhdyin odottamaan ydinsotaa, sitä että Yhdysvaltain tai Neuvostoliiton presidentti painaa sitä tiettyä nappia, joko vahingossa tai tahallaan, humalassa tai selvin päin. Pommista kasvaa valtava tatin muotoinen pilvi ja me kaikki kuolemme, joku onnekas heti räjähdykseen, joku vähemmän onnekas palovammoihin ja loput pitempään kituen säteilysairauteen tai syöpään.
Luin murrosiässä vesien ja ilman saastumisesta, yritin puhua niistä isällenikin, joka on sentään meteorologi, mutta siinä vaiheessa hän vain puki lenkkivaatteet ja lähti juoksemaan.
80-luvulla pelättiin otsonikerroksen ohenemista ja vanhat pakastimet vietiin kaatopaikalle tai niistä tehtiin komposteja. Hiuslakkaan sekoitettiin jotain uutta ponnekaasua ja hiuksista saatiin taas pöyhkeämmät kuin ne oikeasti olivat.
Nyt ilmastokriisi on niin pelottava, ettei sitä oikein edes uskalla ajatella. Meikäläinenkin on lentänyt maapalloa ristiin rastiin kaikenlaisen turhan perässä, kuunnellut luentoja siellä ja täällä, esittänyt jotain itsekin, paahtanut nahkaansa Thaimaassa, nähnyt kuumia lähteitä Islannissa, kiikaroinut leijonia safarilla ja juonut olutta Prahassa. Ostellut kaikkea turhaa. Miten nyt sitten suu pannaan kun näin kävi? Etkö muka huomannut, mihin oltiin menossa?
Jotain pitäisi tehdä ja tiedän kyllä mitä, mutta kun olen niin itsekäs paska, etten viitsi. Korkeintaan linkitän Faceen jonkun aihetta käsittelevän tekstin ja vaihdan profiilikuvaani ilmastonmuutoskehyksen.
Olen työssäni kokenut välillä tietoturvan hidasteena, kun tietokone on tarkastanut palomuureja tai jotain, mutta nyt olen siitä hidastelusta melkein onnelinen. Koen nuo #enjaa ja #enlue -hastagit vaivaannuttaviksi ja tekopyhiksi. Ei ole mitään helpompaa kuin naputtaa nuo sanat someen. En aio laittaa profiiliini edes "Minäkin olen käynyt terapiassa"- kehystä, vaikka olenkin ja käyn edelleen.
6 kommenttia:
Aivan kuin minusta olisit kirjoittanut.
Minusta Petteri Taalaksen äskettäinen puheenvuoro ilmaston muutoksesta oli aika lohdullinen, optimistinen. Ihmisen toiminta riippuu teollisuuden ratkaisuista ja kun uusia teknisiä ratkaisuja tulee kunnolla käyttöön - ei-fossiilisilla polttoaineilla toimiva liikenne eli muutokset massoja liikuttavissa asioissa - ei tarvitse koko ajan tuntea itseään huonoksi ihmiseksi, ainakaan tästä syystä.
Kerran radion iltahartaudessa joku nuorehko pappi sanoi, että me kristityt odotamme maailmanloppua, kun sanomme uskontunnustuksessa, jotta "tulkoon sinun valtakuntasi". Onhan se jännä nähdä. Jos semmonen megatsunami vaikka tulee, niin kai siinä kerkiää todeta, että eipäs tullukkaan se uusi Jerusalem, mitäs minä sanoin.
Toissa syksynä kirkkokahveilla eräs naisimmeinen ilmoitti minulle tomerasti, että mitään evoluutiota ei ole, Jumalan luomistyö se siinä jatkuu. Kun kyselin, että mitenkähän meille tässä käypi, hän tuumasi, että "myö kärvennytään kaikki". Ehkä meistä vanhoista tulee sitten fossiilista polttoainetta?
Minä aloitin eilen terapian tai tukikeskustelun tai minkä lie. Ei siitä mitään pitempää hyötyä ole, mutta saapipahan vähän lievitystä. Otin minä yöllä disperiininkin, kun päätä särki.
Leena Laurila: Toivottavasti optmistiset ennusteet pitävät paikkansa, eikä ole liian myöhäistä. Niin haluaisi uskoa.
Ketjukolaaja: Eivätkös jotkut ajattele, että osa ihmisistä tempaistaan taivaaseen? Varmasti joskus tulee loppu, sillä kaikella on taipumus loppua, mutta toivottavasti se on jossain tuhansien vuosien päässä vähintään.
Mehän ollaan itsekkäitä paskoja kaikki tyynni! Maailmassa on miljoonia eliölajia: kasveja, sieniä, eläimiä ja kaikenlaisia siltä väliltäkin - mutta täällä me vaan tietokoneidemme ja mobiililaitteidemme äärellä pohditaan, mitä mahtaa tapahtua tälle yhdelle ainokaiselle, ihmiselle! Ihmiskunnan suurin (ja ilmeisesti täysin hyvittämätön) synti on ollut se, mitä on tehty kaikelle muulle luomakunnalle. Viljelty on, joo, mutta se varjelu on päässyt liki täydellisesti unohtumaan, vaikka ihan varta vasten sitäkin puolta elämästä Aatamille tähdennettiin.
Koko muun planeetan kannalta olisikin pelastus, jos heti huomenissa tempaistaisiin, sanotaan vaikka 7 miljardia ihmislajin edustajaa jonnekin. Tai miksipä ei saman tien koko sakkia?
Nythän meistä osa sitten tempaistaankin tämän koronan myötä. Nämä jutut ovat vaikeita, sillä useimmat meistä ovat jollekin tärkeitä.
Lähetä kommentti