Joku aloitti Facessa ketjun, jossa haaveillaan siitä, mitä teemme heti kun/jos pandemia on ohi. Haluaisin kirjaston työskentelytilaan kirjoittamaan. Mikä tämmöinen haave on? Pitäisi unelmoida kunnolla. New York, talo Toscanassa, safari Tansaniassa tai oopperaa Veronassa. Haaveenikin ovat kärsineet koronasta.
Luen Kjell Westön romaania Tritonus. Kirjassa eletään pandemian jälkeistä aikaa. Se kertoo keski-ikäisestä kapellimestarista, jonka ura ja rakkauselämä ovat jo laskuvaiheessa. Mies rakennuttaa saaristoon nolon massiivisen loma-asunnon. Koen romaanin keski-ikäisen hyväosaisen vanhenevan miehen marinan kuvaukseksi, vaikka kirjassa käsitellään myös yhteiskunnallisia ongelmia kuten pakolaisuus, ilmastokriisi, meetoo ja äärioikeiston nousu. Romaanissa kirjoitetaan paljon musiikista ja tekee mieli etsiä kaikki se musiikki kuunneltavaksi. Ehkä vielä teen sen. Romaani siis vaikutti minuun, vaikka en pidä sitä kirjailijan parhaimpiin kuuluvana.
Taas kerran olisi kirjailijan kannattanut konsultoida lääkäriä (ainahan lääkäriä kannattaa konsultoida). "Pakolaislääkärin" toiminta olisi tuskin edes romaanissa esitettyyn rajattuun tapaan laillista, ja miksi suomalainen "mentorilääkäri" lähettäisi reseptin potilaan sähköpostiin, kun meillä on sähköinen reseptijärjestelmä, jossa lääkemääräykset menevät suoraan apteekkiin?
Toivoin hiljattain, että meille ei palkituille kirjailijoille, jotka emme pääse edes kirjallisuuspalkintoehdokkaiksi, myönnettäisiin Suklaapukki-Finlandia. Koska toiveeni ei muuten toteutunut, päädyin siihen, että myönnän palkinnon itse itselleni. Hankin Suklaajoulupukin Lidlistä ja ojensin sen vaatimattomasti keittiössä, hellan ja keittiön kaapistojen välisessä tilassa. Pidin lyhyen palkintopuheen, jossa puhuin marisevasta portista (viittaan tässä aiempiin teksteihin itseohjautuvasta sähköisestä portista) ja ilmastokriisistä. En luvannut palkintoani hyväntekeväisyyteen. Ihailin pystiä parin päivän ajan ja sitten söin sen.
7 kommenttia:
Ihan mahtava idea palkita itsensä suklaapukilla.
Kiitos kirjastasi " ei saa elvyttää" kuuntelin sen.
pidän tavasti kirjoittaa, teksti on kuvaavaa, jolloin itse pääsin kuin mukaan tarinaan.
Kivaa joulun aikaa, olet kyllä ansainnut lukijan suklaapukinkin:D
Kiitos! Itse en pystynyt äänikirjaa kuuntelemaan.
Heidi, kirja on aina makuasia. Yhden ihmisen mielipide Finlandiassa. Haluaisin siihen ison raadin!. Jokainen yksittäinenkin mielipide on tärkeä, mutta tiedän ihmisiä, jotka eivät lue kuin yhden kirjan vuodessa ja se on sitten F-palkittu. Niin sääli...Minun huomioni olet saanut kuin myös hammaslääkärini ja onkologini ja parin ystäväni ja varmaan monen muunkin♥
Kiitos Leena!
Vaimoni luki sen Ei saa elvyttää -romaanin iltalukemisenaan ja antoi arvosanaksi ihan kiva. Hän sanoi, ettei oikein kyennyt samastumaan hahmoihin. Minä olin luullut hänen helposti kokevan samanhenkisyyttä siihen Aurin tyttäreen, mutta vaimo sanoi, että kun sekin on lääkäri ja hän itse ei ole.
Marinasta tuli mieleen, että se taitaa olla rannikkoseuduilla suosittu hotellin nimi. Siitä taas tuli mieleen, että lukion saksan tunnilla opettaja jakoi lukuosia yhteen tekstiin, jossa oli tyttö nimeltä Corina. Corinaksi valittu tyttö ei pitänyt saamastaan huomiosta, kun opettaja ja varmaan minäkin naurettiin mokomalle vitsille. Nyt tuntuu tietenkin siltä, että haluaisin itse vetää sen Corinan osuudet mahdollisimman kirkkaina raikuvilla ärrrillä.
Minäkin ostin itselleni palkinnot, mutta niistä vain toinen on suomalainen, ei kuitenkaan Finlandia ja toinen on irlantilainen. Kaksi viikkoa ne ovat jo odotelleet voittajalle päätymistään. Jaksan odottaa jouluun, vaikka en ole robotti.
Mulla on haaveena lukea "ei saa mennä ulos saunaiholla." Tavoite ensi vuodelle.
Tavoitteesi eivät ole kovin korkealla. Kirjahan alkaa olla harvinaisuus, sillä painoksen loppu makuloitiin.
Lähetä kommentti