Huomenna juhlitaan ylioppilasjuhlia. Omistani on kulunut jo muutama vuosi. Koulun juhlasalin näyttämölle oli kannettu pitkä pöytä, jonka valkoiselle liinalle oli katettu yloppilaslakit. Nousimme vuorotellen sukulaisten ja muiden koululaisten eteen näyttämölle, jossa luokanvalvoja kätteli meidät yksitellen ja luettiin ääneen kaikkien arvosanat. Luokanvalvojamme oli pukeutunut tyylikkääseen violettiin housuasuun ja minä astelin areenalle beigessä Kestilästä ostetussa samettimekossa. Poikien paitojen kaulukset olivat sinä vuonna valtavat ja housunlahkeet leveät. Painoimme lakit päähämme yhtä aikaa ja se olikin viimeinen kerta kun pidin lakkia päässäni, sillä saksanpaimenkoiramme Nana söi päähineen ennen ensimmäistä ylioppilasvappuani. Koira irroitteli hatusta mustan lipan ja muokkasi lakista baskerin.Ei se lakki minua erityisemmin pukenutkaan.
Kotona järjestettiin juhlat, joissa tarjottiin voileipäkakkua ja esiteltiin todistustani sukulaisille. Laskin salaa lahjashekkien summia yhteen. Iltajuhlat vietettiin ravintola Puijon Sarvessa. Minä join ylioppilaslahjarahoilla sinisiä enkeleitä. Poikakaverini oli pukeutunut vaaleanruskeaan nahkaiseen pikkutakkiin. Jonkinlaista draamaakin illassa oli, mutta niinhän tällaisissa juhlissa tuppasi olemaan. Muistelen, että menimme vielä jonkun mökille, mutta saatan muistaa väärinkin.
Minä tein aloitteen tuon poikaystävän suhteen ja soitin hänelle. Pojan äiti tietysti vastasi puhelimeen ja piti soittoani jotenkin herttaisen huvittavana. Poikaystävän isän autosta valui öljyä, joten kaikki meidän rivitalossamme tiesivät, että hän oli ollut meillä yötä sillä aikaa kun isä ja äiti olivat mökillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti