Kuulin aamulla kollegan ja työkaverin erinomaisen luennon. Professori kertoi, että tämä osaava ja sujuvasanainen nainen oli pitänyt tänä keväänä 43 esitelmää. Määrä kuulostaa tolkuttomalta, sillä nainen tekee samalla kliinistä työtä ja tietysti myös tutkimusta, paljon tutkimusta. Minä vaan haudon vuorotteluvapaahaavettani, vaikka ei ole oikein tietoa kuka tulee tekemään työni. Kai minä kuitenkin jotain muutakin töissä teen kuin istun kahvihuoneessa sairaalan tarjoamaa Costa Ricaa siemailemassa.
Minäkin pidin jokin aika sitten pienen esityksen klinikkamme aamukokouksessa. Tilaisuuden teknistä puolta kuten etäyhteyksiä muihin sairaaloihin hoitaa nuori mies, joka poistuu aina kiireesti paikalta kun tilaisuus ja tekniset ongelmat alkavat. Seisoin salin etuosassa muistitikku kädessäni ja ihmettelin mihin koloon sen asettaisin. Ojensin tikkua kohti nuorukaista, jotta hän auttaisi minua. "Me emme saa noihin koskea" nuori mies sanoi. Tikun asettaminen USB-porttiin (onko nimitys oikea?) ei kuulunut hänen toimenkuvaansa. Mies pelkäsi, että homma karkaa käsistä jos hän koskee tikkuun, seuraavaksi saatan pyytää häntä luuttuamaan lattian.
Kävin töiden jälkeen syömässä ravintolassa, jonka tarjoilija olin kotoisin Kajaanista. En tiedä oliko kajaanilaisuus mitenkään keskeistä hänen toiminnassaan. Nainen kehui valkoviiniä, joka oli aterialle valittu. Sen jälkeen hän kehui jotain roseviiniä, jota sai jostain kajaanilaisesta pihviravintolasta. Seuraavaksi hän väitti alkuruoan olevan ankkaa, mutta se osoittautuikin häränlihaksi. Pääruoka oli kalaa, jonka laadusta hän ei ollut ihan varma, ehkä kuitenkin kuhaa. Toinen tarjoilijatar toi pääruoan, jonka hän taas väitti olevan siikaa, lopulta se meidän kajaanilainen tarjoilijamme oli kuitenkin oikeassa: se oli kuhaa.
Mikä tämän tarinan opetus sitten oli? Ei kai mikään. Sellaisia sekalaisia huomioita, joita pulppuaa näin iltapuhteilla jostakin. Ei kannata loukkaantua, hermostua, saa ilahtua, muttei ole pakko. Kaikki perustuu vapaaehtoisuuteen, erityisesti tämän lukeminen.
5 kommenttia:
Minua kiinnostaa monenlaisten ihmisten erinäiset huomiot arkisistakin asioista, ne kun kullakin on juuri omansa ja just ehkä se tekee niistä kiinnostavia. Vapaaehtoisesti kiinnostavia.
Hyvää yötä.
Luennoista / esitelmistä / puheista puheen ollen: tiedät varmaan TED -puheet? Minulle tulee aina meiliin vinkkejä niistä ja viimeksi katsoin sellaisen, joka löytyy nimellä The bridge between suicide and life. Oli vaikuttava ja informatiivinen. Ja juuri sopivan mittainen niin kuin TED -konseptiin kuuluu.
Totta, vapaat mielikuvat laukaisevat primaalit assosiaatiokortikaalisetalueet lisäten synteettistä toimintaa, oivaltamista. Kirjoittaminen, dialogia tekee ajatusprosesseista havaittavia, mentalisaatio.
MurMur
"The bridge between suicide and life." Kiitos, tästä vinkistä...Oleminenhan on vain olemista kunhan lapsuuden ehdollistumisen muistijäljet lakkaavat ohjaamasta tajuntaa.
MurMur
En tiedä mitään TED-puheista. Pitänee joskus tutustua.
Lähetä kommentti