All work and no play

Nykyisin on tapana keksiä syksyn ja talven kuukausille joku teema. Jostain syystä kesälle ei teemoja tarvita. Tammikuu on tipaton ja lokakuu lihaton. Kaikkein ikävimpinä aikoina pitää vielä tinkiä jostakin. Tipaton heinäkuu on epärealistinen ajatus.

Marraskuussa kasvatetaan viikset (Movember) tai kirjoitetaan 50 000 sanan romaani (Nanowrimo). En aio osallistua kumpaankaan, en kasvata viiksiä enkä kirjoita huonoa romaania kuukaudessa. Minulla menee siihen vuosia, joka on tietysti vielä säälittävämpää. Voi kustannustoimittajaraukkoja, kun marraskuun saavutukset tavoittavat heidät joulukuussa.

Kävin eilen KAVI:n sarjassa katsomassa Stanley Kubrickin elokuvan Hohto (Shining). Näin sen edellisen kerran 1986. En muistanut muuta kuin Jack Nicholsonin mielipuolisen virneen, kun hän yrittää tulla kirveen avulla kylpyhuoneen oven läpi. Filmi oli rätisevä ja rakeinen, mutta paikoin vaikuttava. Jack Nicholsonin roolityö järkensä menenettävänä kirjailija Jack Torrancena on paikoitellen kestänyt huonosti aikaa  ja aiheutti välillä tahatonta naureskelua.

Elokuvan juoppo kirjailija pestautuu talonmieheksi syrjäiseen hotelliin, joka suljetaan talven ajaksi. Mukaan tulevat vaimo ja poika. Pojalla on yliluonnollisia kykyjä. Jack menettää eristyneessä hotellissa järkensä. Vaimo ymmärtää tilanteen, kun löytää miehensä romaanikäsikirjoituksen, johon on kirjoitettu sivukaupalla yhtä ainoaa lausetta "All work and no play makes Jack a dull boy". Siinä on varmasti vähintään 50 000 sanaa.

Katsoin elokuvan edellisen kerran 27.4.1986. Seraavana aamuna syntyi poikani. Istuin keinutuolissa ja minua supisteli, joka toi elokuvaan ihan oman säväyksensä. Voi olla, että jotain jäi silloin näkemättäkin.

Tähän perään Heikki Salon laululyriikkaa marraskuuhun

Ohi syyskuun
läpi repaleisen lokakuun
kaipuun kaljakori kilisee
yli taivaan
päivät niinkuin varisparvi
raahautuu
mua vaivaa
ikävistä ikävin
milloin beibi palaat takaisin
etkö tiedä
voi yksinäisen miehen viedä marraskuu