Hain Minna-Liisan aamuisin hänen kodistaan ja kävelimme yhdessä kouluun. Yhdessä kouluun käveleminen oli kivaa ja Minna-Liisan kodissa oli mukavaa. Minna-Liisan äiti opetti miten lakaistaan lattiaa niin, ettei pöly nouse ilmaan. Paistettiin yhdessä lettuja.
Eräänä aamuna Minna-Liisan isä sanoi "Mene sinä vaan, Minna-Liisa on täällä niin kauan kunnes pyytää äidiltään anteeksi". Miehellä oli vyö kädessään. Hän lähti kurittamaan kaveriani, kunnes anteeksipyyntö olisi tyydyttävä. En tiedä, mitä piti pyytää anteeksi. Ehdin kuulla tätä toimenpidettä ja kurittajaa tyydyttämättömiä anteeksipyyntöjä jonkin aikaa. Tilanne oli nöryyttävä, mieleen tulee näin jälkeenpäin sotavankien kuulustelussa käytetty kidutus. Kiiruhdin kouluun, sillä en halunnut myöhästyä. Halusin olla kaikessa opettajalle mieliksi.
Emme koskaan keskustelleet Minna-Liisan kanssa asiasta, enkä kertonut tuosta aamusta kenellekään. Hain hänet
taas seuraavana päivänä kouluun, kuin mitään ei olisi tapahtunut.
En saanut koskaan selkään, mutta tukistamiset ja luunapit olivat tavallisia. Niitä käytettiin varsinkin ruokapöydässä ja ne tulivat yllättäen. Luunapissa peukalo ja etusormi viritetään ja etusormi napsautetaan napakasti otsaan. Hetken tuntuu kuin näkisi tähtiä, mutta se menee nopeasti ohitse. Pahinta on luunapin yllättävyys. En muista milloin niiden käyttö lopetettiin.
Luin aamun Hesarista, että Suomessa lasten lyöminen kriminalisoitiin 1984. Vieläkin joka neljäs tukistaa silloin tällöin lapsiaan. Ranskassa lasten kurittaminen on laillista, eläinten ei.
Joka vitsaa säästää se lastaan vihaa, sanottiin muinaisessa sananlaskussa. Väite kuulostaa tänään täysin järjettömältä. Kammottavimmin lasten kurittamista kuvaa Bergman elokuvassa Fanny ja Alexander. Ankaran ja vihaa tihkuvan isäpuolen (ja papin) vuoksi on muuten niin positiivista ja elämäniloista elokuvaa vaikea katsoa. Aikoinaan korostettiin, että rankaisu oli lapsen etu ja sen tuli tapahtua rauhallisesti, ei vihassa. Tuo kasvatukseksi naamioitu viha on läsnä elokuvassa.
Jossain päin maailmaa halutaan tietää lapsen sukupuoli etukäteen, jotta tyttösikiö voidaan abortoida. Suomessa vanhemmat haluavat kuulla lapsen sukupuolen, jotta tiedetään hankitaanko lapselle vaaleanpunaisia vai vaaleansinisiä vaatteita.
Olemme keskimäärin rikkaampia, suvaitsevaisempia, terveempiä ja parempia ihmisiä kuin aiemmin!
5 kommenttia:
Koulussa minua ensipäivästä inhonnut johtava opettaja koitti antaa minulle remmiä vyöllään. Löin miekkosta karttakepillä ensin ennen kuin ehti vyönsä irrottaa ja pingoin karkuun. Olin tilannetta edeltäen ollut tuhma sen verran etten halunnut osallistua masentavan laulun lauluun. Myöhemmin sama heppu pakotti minua juomaan lämmintä maitoa siten että piti päästäni kiinni ja mukista käänsi, oli pakko niellä vaikka oksetti samaan aikaan. Kaikki muut katsoi, samoin vyöllä kurittamista.
Kotona ei koskaan mistään syystä ollut ruumiillista kuritusta, josta olen tietysti iloinen. Omia tai kenenkään muunkaan lapsia ei tulisi mieleenkään kurittaa ruumiillisesti. Yksikään lapsi ei tule paremmaksi ja tottelevaisemmaksi läpsimisellä tai muulla toiminnalla.
En muista, missä yhteydessä koulussa tuli tuo "joka vitsaa säästää"-sananlasku esiin. Oppilaitten mielestä se oli tosi hyvä ohje! He nimittäin tulkitsivat sen niin, että sananlaskun mukaan vitsoja ei pidä säästää=säilyttää, vaan vitsat pitää hävittää. Ja voihan sen niinkin tulkita!
Arttorius: jotkut opettajat käyttivät mielivaltaisia "kasvatuskeinoja". Meillä ei kylläkään kukaan opettaja lyönyt ketään, enkä kokenut henkistä väkivaltaa, mutta olin kiltti tyttö, joka ei aiheuttanut ongelmia.
Anonyymi: hienoa, että sanalaskun tulkinta on muuttunut noin.
Mietin, saako omista vanhemmistaan kirjoittaa, kun he ovat kuitenkin kunnon ihmisiä, eivät juoppoja tai mitään lastenpieksäjiä. Tekivät varmaan niin kuin katsoivat hyväksi. Niin tein itsekin ja sain varmasti myös pahaa aikaan.
Olen kuullut teorian, jonka mukaan Sananlaskujen kirjan vitsansäästämissananlaskun sana vitsa olisi käännösvirhe. Alkuperäinen hepreankielinen sana kun voi tarkoittaa vitsan sijaan myös paimensauvaa. Tällöin sananlaskun merkitys muuttuisi melkoisesti, paimensauvalla kun tupataan ohjaamaan katras oikeille poluille.
Saattoiko käännösvirhe johtaa vääriin kasvatusmetodeihin? Paimentaminen kuulostaa kivemmalta.
Lähetä kommentti