tiistai 31. maaliskuuta 2015

"Experience is simply the name we give our mistakes."

Minulla on uusi harrastus, tuulettaminen. Tuulettaminen ei tarkoita sitä, että ikkuna avataan varovasti raolleen, vaan se leväytetään rohkeasti selälleen. Raitis, viileä ilma vyöryy täyttäen koko asunnon. Huoneisiin päästetty ulkoilma uudistaa ja virkistää. Vuorotteluvapaalla ehdin nauttia tästä ihanasta harrastuksesta aamuisin, joka on ehdottomasti kaikkein otollisinta aikaa tuulettamiselle.

Käsittelimme lukupiirissä Oscar Wilden romaania Dorian Grayn muotokuva. Kirjailija on piilottanut henkilöidensä dialogiin herkullisen kyynisiä aforismeja. Netistä löytyy kasoittain miehen oivaltavia heittoja. Minä muuten epäilen, että Wilde oli kuitenkin salaa romantikko. Kyynikot yrittävät peittää romanttisen puolen itsessään.

"When I was young I thought that money was the most important thing in life; now that I am old I know that it is."

"Education is an admirable thing, but it is well to remember from time to time that nothing that is worth knowing can be taught."

"Experience is simply the name we give our mistakes."

"Laughter is not at all a bad beginning for a friendship, and it is far the best ending for one."

"I am so clever that sometimes I don't understand a single word of what I am saying."

"Some cause happiness wherever they go; others whenever they go."

"Men always want to be a woman's first love - women like to be a man's last romance."

Keskustelimme siitä, voiko Wilde ymmärtää avioliittoa, koska hän oli homoseksuaali. Kirjailijat voivat kirjoittaa keskiajasta, vaikka eivät ole silloin eläneet. Nuoren naisen kirjoittaman romaanin päähenkilö voi olla vanha mies tai pupujussi. Miten hyvin kirjailija siinä onnistuu, on sitten kiinni hänestä itsestään. Tarvitaan mielikuvitusta, taustatyötä, ympärille katsomista ja eläytymistä toisen asemaan. 

Dorian Grayn muotokuvaa voi suositella nykylukijalle, vaikka sillä on ikää yli sata vuotta. Kannattaa lukea lyijykynällä alleviivaten.

Yllä seuraavan lukupiirikirjamme kuva. M kävi ostamassa neljä kirjaa Tampereen Stockmannilta, hulluilta päiviltä, kun halvalla sai. Myyjä oli kysynyt
- Otatko neljä samanlaista?
M sanoi kyllä, eikä edes selittänyt mitään. Minä olisi aloittanut "Meillä on lukupiiri, jossa on seitsemän jäsentä...". Selittelen aina taksinkuljettajallekin, miksi ajan taksilla. Taksilla ajaminen on jotenkin syntistä, jollei moiseen ylellisyyteen ole joku tärkeä syy.


Ei kommentteja: