lauantai 21. maaliskuuta 2015

Matkalla paikkaan B

"Seisoin auringonpimennyksen aikaan vessajonossa" sopisi erinomaisesti muistelmieni ensimmäiseksi lauseeksi. Kun kuu peitti auringon, odotin eriön vapautumista, en tosin ihan puoltatoista tuntia. Lauseeseen kiteytyy elämä: liian usein tulee oltua paikassa A silloin kun kaikki merkittävä tapahtuisi lokaatiossa B.

Lähdin aamulla  liikkeelle muovipussiin piiloitetut kissanhiekkakakkarat mukanani, lukitsin oven ja heitin pussin roskikseen. Etenin kohti rautatieasemaa. Huomasin kännykän laturin puuttuvan ja palasin. Kerttu näytti ilahtuneelta. Otin laturin, lukitsin oven ja kiiruhdin rautatieasemalle.

Nykyään kaikilla on erilaiset laturit ja puhelimeeni on tietysti ladattu kaikki mahdollinen junalippua myöten. Apparaattia joutuu sitäpaitsi lataamaan alvariinsa, kun sattuu olemaan sellainen sähköposti yms. addikti.

Istun Pieksämäen junassa, Pieksämäellä on tarkoitus vaihtaa IC71 junaan kohti Kuopiota.Yritän kerrata savolaisia murreilmaisuja, sillä haluan sulautua paikallisiin. Nyt ei saa sanoa moro tai rotvalli. Apuna käytän Juicen elämänkertaa, johon kirjailija on kerännyt monen juankoskelaisen muisteluita miehestä ja hänen perheestään. Puhutut muistelukset on kirjattu teokseen sellaisinaan ja tuntuvat huvittavilta ja sopivat tietysti hienosti kielen kertaamiseen.

En erityisemmin pidä murreteksteistä tai ne ovat hyviä nimenomaan ääneen luettuina. Varsinaiseen kaunokirjalliseen tekstiin ne eivät sovi sellaisinaan, vaan murteellisuus tulee parhaiten ilmi muutamista murresanoista. Varsinkin Savon murre on litteroituna kamalaa ja sillä voisi kirjoittaa korkeintaan kesäteatterinäytelmän.

Kallavesj, Kallavesj, järviij järvi, siinä pesj
äet mun paetanj monta kertoo, isä särillep pitj mertoo,
veljmies salloo tuulastelj, tiirustelj, riijustelj.
Kallavesj, Kallavesj, kaonis kalarantonesj!
Siellä paesto sären kylyk, poeka kuv vuoan onkeen sylyk,
siäsket purj ja vesj se nii lystisti liplatti.
Kallavesj, Kallavesj, kallis kaeslarantonesj!
Siellä päevät puikkelehtii, siellä kuikat, laevat tehtii
purjehtimmaa mualimaa, avaraa, merriin taa.
Kallavesj, Kallavesj, kaonis saonarantonesj!
Siellä höyrysj miesten pinta, siellä illar raohoo rinta
naottii piällep päevän työn, kunnes lyö hetki yön.
Kallavesj, Kallavesj, poessa, poes on antimesj!
Tiäl ei outap poekarukkoo äejil lämmin kalakukkoo
laovantaesi saonam piäl, mitä viel, mitä viel
Kallavesj, Kallavesj, suarinesj ja salaminesj!
Tokko suanen koskaa ennee kierteep Puijonsarven nennee,
missä laevat huuteloo: Kuopijoo, Kuopijoo!

4 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Hyvä ja usein lapsuudessa laulettu kappale. Savon murre on mukavaa kuultavaa, sillon kun sitä puhuu aito, lepposa savolainen. Tai sitte ukkelit korttiringissä, jokasella oma lauantaiputeli jakkaran jalan vierellä.

Merja kirjoitti...

Kaikki kirjoitettu Savon murre on kamalaa - paitsi Sirpa Kähkösen kirjoittamana. Mutta se ei olekaan murretta vaan savolaisten tapa ilmaista asioita. Toivottavasti oli hyvät kinkerit.

Kaisa kirjoitti...

Erinomainen, koukuttava avauslause!

Omani voisi alkaa "vuosituhannen vaihtuessa sanelin ensiavun ikkunattomassa nestevarastossa; räjähdysten äänet tavoittivat minut vasta myöhemmin, palattuani ihmisten maailmaan."

Luin juuri sattuneesta syystä Nortamo-seuran kotisivuja, siellä voi valita "Rauman giälell" tai "suomeksi". Kahdenkymmenen vuoden jälkeen ymmärrän jo kirjoitettuakin raumaa, vain muutama sana vaatii ääneen makustelua ennenkuin merkitys selviää (ja ruotsin sanakirjaa.)

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Olisikohan joskus lapsuudessa radiossa luettu "raumalaisia jaarituksia"? En oikein innostunut. Juha Hurme kehui Nortamoa ja Heli Laaksosta puhuessaan Metsossa.

Kollegani ja ystävänä V esittää juhlissa loistavia tampereenkielisiä juttuja. Puhuttuna murteet ovat hienoja.