Tampere talon Beatles tapahtuma on herätyskokous, jossa kaikki Beatleseihin uskovat kokoontuvat. Lavalla todistetaan, miten kauan on henkilökohtaisesti tunnettu Beatlesien musiikki, tauoilla vertaillaan kuinka monta kertaa kukin on nähnyt Paul McCartneyn lavalla ja montako toiviomatkaa Liverpooliin on tehty. Näin testataan vakaumuksen syvyys ja jyvät erottuvat akanoista. Kari Peitsamoa siteeraten "En ole katkera lainkaan, vaikka luulet niin, en ole katkera lainkaan, koska uskon Beatleksiin..."
Onhan Beatlesien musiikkia hienoa kuulla kerran vuodessa livenä. Nyt jäi mieleen brasilialainen duo Kleison Tulio ja Keilla Jovi, jotka toivat musiikkiin uuden tekniikan ja oman näkemyksensä. "With a little help from my friends" oli duon esittämänä mahtava (on se muutenkin mahtava).
Sorsapuistosalissa tulin hyvälle mielelle, kun sain kuulla jo vähän iäkkäämpää Len Garrya, joka on aikoinaan soittanut yhdessä Paul McCartneyn ja George Harrisonin kanssa yhtyeessä The Quarrymen. Len Garry on kuulemma ollut siviiliammatiltaan arkkitehti.
Yleisökään ei varsinaisesti ollut nuorisoa ja samaan aikaan sattui vielä olemaan Tampereen filharmonian konsertti, jonka kuulijakunta on vielä piirun verran iäkkäämpää. Psykiatriystäväni sanoi "Täällä ei paljon libido liikahda". Jospa järjestäjät soittaisivat johonkin ja sanoisivat "Tilaisin pikana kymmenen kuutiota libidoa Tampere talolle".
Tapahtuma jatkuu tänään. Pinnasin visasta, Beatles-kirkosta ja seminaarista, mutta illalla aion olla taas paikalla. En kehtaa enää osallistua Beatles-pubivisaan, jonka voittajajoukkueeseen olen ilman ansiotani kerran kuulunut.
Voisiko vuorotteluvapaasta hakea lomaa? Pitääkö kääntyä Kelan puoleen? Minut pitäisi sitoa nilkasta sohvanjalkaan, pukea päälle kiristämätön kotiasu, kieltää sähköiset viestimet ja antaa viihdykkeeksi koko Volter Kilven tuotanto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti