Early bird

Työskentelen tämän viikon poliklinikalla, jossa käy jopa alle parikymppisiä potilaita. Iltapäivällä nuori mies ei saapunut sovitulle vastaanotolle, sillä hän oli nukkunut pommiin. Siinä vaiheessa kuuluu voivotella potilaan vastuutonta käytöstä ja hypähdellä käytävää pitkin kahvihuoneeseen, ellei sitten satu olemaan jäljessä aikataulusta, yleensä on. Tämän hyväunisen henkilön aika oli klo 13. Seuraavakin potilas haukotteli niin, että pelkäsin kesken unien herätetyn raukan leukojen luiskahtavan sijoiltaan.

Koulujen loma-aikoina keskellä yötä jääkaapilla käyvä ja pitkin lattioita tömistelevä nuoriso aihetutti kateuden sekaista ärtymystä, kun itse piti herätä kovin varhain. Komentelin heitä peiton alta ja huusin "Hiljaa!".  Hetken olikin hiljaista, kunnes sama lamppaaminen alkoi uudestaan. Nyt Kerttu hypähtelee ylitseni keskellä yötä, huutaa "Aaa!" ja ruttaa matot. On kummallista nukkua kylässä, jossa ei tarvitse hengittää karvojen sekaista ilmaa. Eihän siinä uni tule jos kissankarvat eivät värise sieraimissa.

Vuorotteluvapaan jälkeen on nykyinen työtahti alkanut tuntua sietämättömältä ja tietojärjestelmät entistä huonommilta. Syyskuussa alan tehdä nelipäiväistä viikkoa, joka ei kylläkään tainnut olla vuorotteluvapaan tarkoitus. Kollegat sanovat, että silloin joutuu tekemään viiden päivän työt neljässä päivässä. Suhtaudun kuitenkin kevennykseen toiveikkaasti ja uskon ehtiväni kirjoittaa. Syksyllä kuusi yksikköni yhdeksästä lääkäristä tekee osa-aikatyötä. Se kertoo kahdesta asiasta: työtä on liikaa ja toisaalta lääkärin palkka on niin hyvä, että vajaaseen työviikkoon on taloudellinen mahdollisuus.