Nyt osoitin mieltäni rasismia vastaan Tullintorilla. Siellä seisoi muitakin samanhenkisiä. Kaikenlaisia puheita pidettiin ja minun koipeni alkoivat puutua ja minua väsytti, kun olin tullut suoraan töistä mieltäni osoittamaan. Työkaverit kehoittivat samalla taistelemaan lääkekorvattavuuden epäkohtia vastaan, mutta en tehnyt sitä kuitenkaan. Ensimmäinen puhuja huusi "Hyväksymmekö rasismin?" ja me huusimme "Ei!". Ensin hiljaisemmalla ja sitten käskystä kovemmalla äänellä.
Minua itketti, kun banderolleihin oli kirjoitettu "Meillä on unelma". Eikös Martin Luther King sanonut "I have a dream"? Tilaisuuteen olisi käynyt laulu "We shall overcome", mutta sitä ei laulettu, eikä muitakaan yhteislauluja, ei ainakaan siihen mennessä kun minä irrottelin pyöräni pyöräkasasta ja lähdin kotiin lepäämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti