Suola

Tamperelaisessa herkkukaupassa myydään hieman huulipunahylsyä suurempia lieriöitä, jotka sisältävät sormisuolaa. Pikkuruisen suolapakkauksen voi sujauttaa käsilaukkuun lompakon, nenäliinojen, vanhojen elokuvalippujen, liiskautuneen suklaapatukan, rikkinäisten sukkahousujen ja väärän väristen huulipunien sekaan. Kun ravintolaruoassa on liian vähän suolaa, kaivetaan tämä hätäpakkaus esille ja balansoidaan kuhafileen suolataso. Ei tarvitse pyytää tarjoilijan apua ja sehän onkin Suomessa aika toivotonta. Liikkeen omistaja sanoi, että pahimmassa tapauksessa pöytään isketään Jozo-purkki näiden käsin kerättyjen ja kiilloitettujen hippusten sijaan. "Yäk, kitkerää!". Makuaistissani on merkittäviä puutteita, sillä en erota Himalan suolaa, merisuolaa ja ruususuolaa Jozosta.

Tässä näkynee Suomen kahtiajakautuminen: ne joille on sama mitä suolaa ruokaansa ripottaa ja herkkusuolansyöjät. Miniatyyrisuolapakkaus maksoi hieman alle kolme euroa.

Rosa Meriläinen sanoi eilen televisiossa (joku uusinta varmaan), että miehet ovat eri ikäisinä eri tavalla komeita. En muista tarkemmin, mutta ensin voi olla kaunis nuori mies, sitten salskea perheenisä ja lopulta charmikas vanhempi herra. Naiset ovat kauniita vain yhdellä tavalla: nuoria ja kauniita. Jos vanhempi nainen on kaunis, sanotaan, että hän on hyvin säilynyt, eli hän näyttää nuorelta, joka on siis ainoa naisellisen kauneuden muoto. Minusta tämä on jossain määrin epäreilua enkä keksi mitä tehdä tämän epäkohdan poistamiseksi.

Miten suola ja kauneus liittyvät yhteen. Eivät mitenkään, mutta minä saan kirjoitaa ihan mitä soopaa haluan. Ja minähän kirjoitan.