Onneksi on töitä. Aiemmin kaikilla sukulaisilla oli työpaikka. Sanottiin, että kannattaa käydä kouluja, että pääsee helppoihin sisätöihin. Isä pakkasi aamuisin salkkuun äidin leipoman korvapuustin ja Suomen kuvalehden ja lähti töihin. Siskoille järjestyi kesätöitä isän työpaikassa. Äidille työ oli hyvin tärkeää, hän puhui työstä ja työkavereistaan kyllästymiseen asti. Minä sain äidin laboratoriosta kesätyöpaikan: ensin siivosin, myöhemmin kirjoittelin numeroita vihkoihin. Kummallakaan lapsellani ei ole tällä hetkellä töitä, siskon mies on työtön ja kohta kai toisenkin, kunhan ensin pidetään YT:t. Kukaan ei muista monennetko.
Työ on merkinnyt minulle muutakin kuin tilille tipahtavaa palkkaa. Nykyään minua väsyttää: olen vanhempi ja samassa ajassa pitää tehdä paljon enemmän kuin aiemmin. Silloin kokeiltiin lääkkeitä, joista tuli ihottumia, ripulia ja laboratorioarvot menivät pakkasen puolelle, eikä rohdoista ollut paljonkaan apua. Nyt vaihtoehtoja on paljon ja tekemäni ratkaisut ovat inhimillisesti ja taloudellisesti merkittäviä. Potilaat ovat erilaisia kuin ennen, eivät vapise pelosta tavatessaan lääkärin vaan uskaltavat kysyä ja vaatia. En kylläkään usko, että olen koskaan ollut kovin pelottava.
On lopetettava, sillä muuten menevät yöunet, tulee levoton olo, eikä uni tule. Huomenna on mentävä töihin.
2 kommenttia:
Mielestäni työssä tärkeintä on, että siellä on mukavaa olla ja että nauttii työstä. On kivaa.
Palkka, no, itte oon saannu lähes aina hyvää palkkaa.
Asetelmasi on suorastaan runollinen! Anteeks etten ole ehtinyt kommentoimaan vaikka aina vilaisenkin sivuasi. Yritän ehtiä sanomaan enkä jää itsekseni ihailemaan.. Hyvää viikonloppua!
Lähetä kommentti