Mökkishampoo

Olen myötäelänyt kampaajani avioeron, innostunut hänen uudesta rakkaudestaan (löytyi netistä) ja iloinnut kolmannesta raskaudesta. Kampaajani on elänyt puolestani!

Alkuun kampaajani kehui minua "Sinä olet rohkea!". Hän leikkasi kuitenkin hiukset aina aika samalla tavalla. Ei sen puoleen, olen ollut hänen työhönsä erittäin  tyytyväinen. Olen kuitenkin salaa toivonut ja pelännyt, että hän loihtisi niin radikaalin hiuskuontalon, ettei kukaan tuntisi minua. Kampaajani kysyi miten vanha olen ja sanoi, ettei uskoisi. Näytän kuulemma nuoremmalta, en vanhemmalta kuin oikea ikäni. Kampaajan kuuluu valehdella tällaisissa asioissa.

Kampaajani haki minulle kampaajien kahvipöydästä uuden Annan, mutta enhän minä ehtinyt sitä lukea. En edes kunnolla nähnyt, sillä silmälasit unohtuivat.

Ostin eroamme pehmittääkseni (kampaajani jää äitiyslomalle) shampoota ja hoitoainetta (tavallisesti hankin ne lähikaupasta). Kampaajani sanoi, etten saa pestä hiuksiani mökkishampoolla. Tietysti pesen. Mökillä puhdistaudutaan palasaippualla, hiukset pestään mökkishampoolla, kuljetaan mökkikumisaappaissa ja käytetään mökkirintaliivejä. Mökillä luetaan lehdestä, että Anne Pohtamosta on tullut Miss Suomi ja että Mikko Niskanen on ohjannut uuden elokuvan.

Loma alkoi. Olin viimeisen työviikon pomon sijaisena. Hänen hoitoonsa keskitetään kollegat ja hänelle siirretään potilaat, joiden kanssa meillä muilla on mennyt sukset ristiin. Ja oikein hankalat taudit ja varsinkin hankalat potilaat, joilla on hankala tauti. Jäin mielelläni lomalle. Kahteen viikkoon en ota kantaa pienimpäänkään ongelmaan. Minulta on turha kysyä ostetaanko ruis- vai vaaleaa leipää? Katsotaanko Poitrot vai Lihan värinä? Avataanko viinipullo? Mennäänkö aamu-uinnille?

Huomenna lähden vanhempieni mökille isän 85-vuotissynttäreille. Ensi viikko menee melko tiiviisti Tampereen teatterikesässä.