Jotkut ihmiset säteilevät positiivisia ioneita. Sillä ei ole mitään tekemistä koulutuksen tai edes iän kanssa. Heidän mukaansa lähtisi, jos pyytäisivät. Ei viitsisi edes lopettaa lehtien tilauksia tai viedä biojätteitä ennen lähtöä. Heidän ympärilleen kerääntyvät kaikki saadakseen edes hitusen positiivista energiaa. Tekisi mieli koskettaa varovasti sellaisen ihmisen kengänpohjaa tai kyynärpäätä.
Esko Valtaoja on alkanut ärsyttää minua, vaikka hän lienee kaikkien mielestä huomattava ihminen ja ajattelija. Olen luultavasti ainoa suomalainen, joka ei menisi kysymään häneltä neuvoa. Onko avaruudessa elämää? Mitä Talvivaaran kaivoksesta valuu vesistöön ja eihän se haittaa? Mies tietää tähtitieteestä tavallista enemmän, mutta nyt hän suoltaa tieteellisen varmoja mielipiteitä muistakin asioista. Valtaoja kutsuu Hesarin toimittajat mökilleen ja poseeraa vähissä vaatteissa. Hän ajaa Heli Laaksosen kotitaloon pappatunturilla ja demonstroi avaruutta pannulapuilla. Myönnettäköön, että hän teki sen taitavasti. Kai tässä maassa joku muukin ajattelee kuin Esko Valtaoja.
Istun nojatuolissani ja ympärilläni on tilaa siinä määrin kuin 60 kerrostaloneliötä suo. Kerttukin makaa kerällä mahdollisimman kaukana minusta, samassa huoneessa kylläkin. Se nuolee välillä tassujaan ja sanoo: "Esko Valtoja on hieno mies. Esko pyysi minulta kalakeitto-ohjetta viime viikolla. Olemme vanhoja ystäviä. Tekisit sinäkin jotain hyödyllistä. Siivoaisit vaikka hiekkalaatikkoni."
Kun laitoshuoltajamme oli lomalla, oli kaikki vähän vinksin vonksin. Huonekasvien lehdet valuivat masentuneina riekaleina kohti ikkunalautaa. Kahvihuoneen pöydällä lojui vanhoja Aamulehtiä, Dermosilin ja Oriolan tuotekatalogeja, paperipusseja, margariininappeja ja kuivahtaneita pullanpaloja. Sijaisessa ei ollut mitään vikaa, mutta hän ei hoitanut kahvihuonetta kuin kotiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti