Meidän Sauli on liikkis. Sauli soittaa luontoiltaan ja kysyy mitä ovat ne keltaiset kukat, joita kasvaa tienvierillä (palsternakkaa, kyllä Sauli tiesi). Saulin lempikasvi on valkolehdokki. Sauli opettelee tunnistamaan kasveja. Kaivaa illalla paksun kasvikirjan esille ja selaa sitä kunnes löytää etsimänsä. Sauli kirjoittaa sovinnollisen kirjeen mielenosoitukseen. Sauli levittää rauhaa ympärilleen ja saa agressiiviset kansalaiset ihailemaan tienvierustojen maitohorsmia, puna-ailakkeja ja kangasmaitikkeja. Sauli ei astu edes koppakuoriasen päälle. Sauli keittää saunakahvit ja säilöö mansikkahilloa. Sauli lukee runoja. Jos kaikki valtionpäämiehet ottaisivat oppia meidän Saulista, olisi maailma parempi paikka elää.Tämä ei sitten ollut ironiaa, vaan olen vilpittömästi sitä mieltä, että monelle tekisi hyvää harrastaa kukkien tunnistamista.
Tämä päivä tuntui henkiseltä ultrajuoksulta. Aivot ovat maitohapoilla ja sormenpäissä kirvelevät älylliset rakot. Sähköinen resepti ei toiminut, mutta se oli ongelmista vähäisin. Eräs potilas kertoi liikuttavan tarinan, mutta sitä en voi teille jakaa.
Makasin töiden jälkeen sohvalla ja huomasin: enää kaksi päivää, yksi päivystys, kaksi ruokataukoa, kaksikymmentä sähköistä allekirjoitusta, viisitoista lähetettä ja muutama vaivainen potilasaika lomaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti