Minulla on outo kävelytyyli: hieman nilkan yläpuolelle ulottuviin
kenkiini kertyy jatkuvasti sepeliä. Terävät kivet työntyvät
kantapäihin ja rikkovat sukat. Puolen kilometrin matkalla joutuu pariinkin
otteeseen riisumaan kengät ja valuttamaan kivisaaliin saappaasta jalkakäytävälle.
Poikani ehdotti uutta kävelytyyliä, jossa nostetaan polvi reippaasti 90 asteen
kulmaan, eikä laahata jalkoja. Tyyli on sotilasparaateista tuttu. Jos näette sotilaallisesti askeltavan
keski-ikäisen naisen Tampereella, niin minä se olen.
Kun poikani käy kylässä, annan hänelle ensimmäisenä paketin paperinenäliinoja, sillä hänellä on tapana niistää nenäänsä harmahtavaan, markkinoiden halvimpaan Euro Shopper vessapaperiin, jonka paloja hän säilyttää farkkujensa taskuissa. Paperi on ohutta ja repaleista.
Kun poikani ja hänen tyttöystävänsä lähtivät, jäi tyhjä olo. Kävimme Mältinrannassa taidenäyttelyssä, kahvilla ja sitten he menivät linja-autopysäkille ja poikani sanoi "Ei tartte oottaa". Ei kai sitten. Lähdin kotiin. Sepeli pisteli jalkapohjiani.
3 kommenttia:
Kivi kengässä on raivostuttava, mutta piruksissaanikaan et keskeytä matkaa mokoman pikku(jutun)kiven takia. :D
Ymmärtääkseni ihminen on "kanta-astuja", ja kivien kertyminen kenkiin selittyy sillä. Todennäköisesti kävelet oikealla tavalla, siis terveellisesti :)
Minullakin oli sama ongelma, kunnes otin käyttöön soralukot(säärystimet tms. peittämään aukon kengän ja jalan välissä). Ei tarvitse enää tyhjennellä kenkiä, tosin kohta on sorat jo poistettu...
Lähetä kommentti