Olen tehnyt korjauksia käsikirjoitukseeni. Hassua, että kirja on jo kustantamon luettelossa, vaikka kirjoittaminen on tavallaan kesken. Tekstistä pitäisi poistaa yksi henkilö ja monta muutakin asiaa olisi tehtävä ennen kuin se on toivottavasti julkaisukelpoinen. Käsikirjoitukseen on onneksi jo tullut vähän etäisyyttä, sillä olen lukenut sen viimeksi joulukuussa.
Eilen järjestettiin esimieheni eläköitymisjuhlat. Miehen esimerkillisyyttä, tasapuolisuutta ja ahkeruutta ylistettiin, eikä suotta. Tällaisia kehumissessioita pitäisi järjestää kesken työuran, eikä vasta silloin kun on aikaa liimailla lahjaksi saatuja ex libris -merkkejä kirjoihin. Ahkeruus mainittiin monta kertaa (olisi pitänyt laskea kuinka monta kertaa). Olisiko kuitenkin niin, että parhaat ajatukset syntyvät silloin kun on aikaa vain olla?
Istuimme juhlien jälkeen hetken terassilla palelemassa ja kuohuviiniä maistelemassa. Työkaverini lähti tapaamaan Tinder-löytöään. Katsoin nuoren naisen älypuhelimesta Tinderiä, joka on katalogi, josta treffiseuraa etsitään kuin uutta juhlamekkoa.
6 kommenttia:
Pakko kertoa eräästä eläkkeelle jäävän kiitospuheesta vastineeksi hänelle osoitettuihin kiitoksiin. Hän oli vanha mieslehtori, tunnollinen ja äreä. Hän sanoi, ettei ole ollut edes sairauden takia poissa pestistään kuin kerran, kun oli niin paha ripuli, ettei voinut mitään.
Hän oli niin tosikko, että oli vahingossa koomikko. Joskus hän suuttui, kun ei ymmärtänyt, mille naurettiin.
Voi ei, onko kirjasi kansi jo nähtävillä netissä?
http://www.karisto.fi/attachments/ko_2_2016.pdf
Tuolta löytyy. Ajattelin kyllä pysyä vielä hetken nimettömänä ja kasvottomana, mutta kaipa kohta on ryhdyttävä mainostamaan. Kirjan mainosteksti on vähän rasittava, eikä ihan kuvaa sen sisältöä. Mutta minkäs teet.
Jess, siellä se oli! Mahtava kansi ja ilmeisesti ihailemani blogityylisi näkyy myös kirjassa. Nuo mainostekstit ovat joskus lukijastakin ärsyttäviä.
Panin AdLibriksen valvomaan kirjan ilmestymistä eli he ilmoittavat minulle heti, kun kirja julkaistaan.
Kääk - olet niin eri näköinen kuin kuvittelin, etten tiedä pystynkö enää lukemaan blogiasi!
Ikävää tuottaa tällainen ulkonäköpettymys.
Kyse ei varsinaisesti ole pettymyksestä. Olet vain täysin erilainen kuin olen mielikuvituksessani hahmotellut. Voi minua!
Lähetä kommentti