Kuuntelen vieraskirjaa

Nuoriso nukkuu. Melkein kadehdin heitä, sillä en pysty nukkumaan pitkään vaikka minut köytettäisiin sänkyyn. Repisin kahleeni ja ryntäisin keittiöön kalisuttelemaan astioita.

TTT:n klubilla esiintyi eilen Sir Elwoodin vieraskirja. Istuin eturivissä ja tuijotin intensiivisesti Juha Lehden mustia bootseja, farkkuja, pikkutakkia, kahta kultaista korvakorua, jotka killottivat miehen vasemmassa korvassa, kasvojen ihania uurteita ja harmaantuvia hiuksia, jotka oli kiinnitetty niskaan. Kuuntelin miehen lempeää ääntä ja katsoin paheksuvasti vieressäni istuvia naisia, jotka puhuivat kappaleiden päälle. Menkää muualle juoruamaan!

Sir Elwoodin vieraskirjan musiikki sopii hyvin klubille, jossa tarjotaan olutta, siideriä ja viiniä. Rennon meiningin haittapuolia ovat olut, siideri ja viini, jotka saavat ihmiset unohtamaan, että lavalla seisoo joukko muusikoita. Että joku on ostanut liput puoli vuotta etukäteen ja haluaa kuunnella.

Käväisimme vielä Teatterin kulma nimisessä pubissa, joka on siinä teatterin kulmalla (kas kummaa). Asiakaskunta koostui näyttelijöistä, jotka eivät vielä malttaneet mennä nukkumaan ja kovin humalaisesta asiakaskunnasta. Ymmärrän, että on vaikea mennä kotiin, kun on juuri seissyt yleisön edessä. Minulta yöunen vie vähempikin.

Yhtyeen kappaleet on sanoitettu Ilpo Tiihosen runoihin, löysin netistä yhden (en siis tiedä onko tätä sävelletty, ei varmaankaan):

Kun kasvaa ihmiseksi
täytyy kokeilla,
onko peltisiivet kalalokeilla,
ja minkälaisin siivin lentää
valtameren suola
ja onko muovivaahtoa
sen hurjan härän kuola.

Täytyy koetella, koskea
ja katsella ja haistella,
täytyy multaan painaa poskea
ja vettä maistella.
Silloin tietää millaisessa maailmassa
täytyy asua.

Mutta kaikkea ei ehdi nähdä,
paljon ohi vilahtaa
ja joka hetki syntyy jotain
joka muuttaa maailmaa.
(Ilpo Tiihonen)