Castelo de Vide

Voiko viheliäisemmin matkustaa: Lissabonin lento laskeutui Helsinkiin neljältä aamuyöstä ja bussi Tampereelle starttasi klo 5.25. Bussissa istui Kanarian lennolta palaava punanaamainen pariskunta ja minä. Hämeenlinnasta Paunulaiseen astuivat kalpeat työmatkalaiset.

Patikoimme Castelo de Viden seudulla koilliseen Lissabonista neljänä päivänä yhteensä 63 kilometriä. Näimme vuoria, haukkuvia piskejä, peltoja, puroja, lampaita, kanoja, kukkia, kuhankeittäjän, ison linnun, sisliskoja ja hampaattomia mummoja. Mietimme mistä johtuu, että soreasäärisistä, pitkäjalkaisista portugalilaisnaisista kehkeytyy vuosien mittaan tanakkajalkaisia yksilöitä ja päädyimme siihen, että Portugalissa naisilla on teleskooppijalat.

Kävimme kahdella viinitilalla maistelemassa viiniä, toisella tilalla se oli pahaa. Castelo de Videssä oli huomattava määrä baareja ja lasillisen Vinho Verdeä sai 75 sentin kohtuulliseen hintaan.

Sadan asukkaan kylässäkin toimi baari. Tämän ravitsemusliikkeen naistenvessassa roikkuivat kahdet miesten housut, pari ruutupaitaa, vyö ja siistin seinävaatteen taskuissa säilytettiin baarin isännän kenkiä ja aamutossuja.

Portugalilainen ruoka on vaatimatonta italialaiseen pöperöön verrattuna. Kaikki maustetaan korianterilla ja kansallisruoka valmistetaan kuivatusta turskasta.

Alkukeitto oli käytännössä aina perunasta valmistettua sosekeittoa, johon oli lisätty lehtikaalia, porkkanaa ja joskus jopa papuja. Toisessa perinteisessä sopassa on leipää ja liemeen on rikottu kananmunaa. Sitä emme onneksi saaneet. Portugalilaiset syövät paljon sianlihaa, johon he yhdistävät ennakkoluulottomasti meren eläviä.

Hotellihuoneessa oli kylmä, mutta onneksi mäkiä noustessa tuli lämmin. Otsaani koristaa valkoinen kaistale, jonka reuna on hehkuvan punainen, sillä käytin patikoidessani huivia.

Vietimme aikaa myös Lissabonissa, mutta siitä enemmän kunhan hieman toivun matkasta ja siitä, että tänään on syntymäpäivä.