Revenant oli niin väkivaltainen elokuva, etten voi oikeastaan sanoa nähneeni sitä. Pidin silmiäni kiinni kun karhu raateli sankaria, ammuttiin (pyssyillä ja nuolilla), pistettiin puukolla, heilutettiin kirvestä, hoidettiin vammoja erilaisilla alkeellisilla ja kivuliailla menetelmillä, hotkittiin suupielet veressä raakoja sisäelimiä ja ajelehdittiin jääkylmässä vedessä läpi koskien.
Jos Revenant ei olisi elokuva, Glass olisi kuollut ensimmäisen puolen tunnin ikävyyksien jälkeen verenhukkaan, hypotermiaan ja sepsikseen, kaikkiin kolmeen.
Vanhempani ajoivat eilen yhteensä 400 km edestakaisin konserttiin, jossa siskon poika soitti. Kun isä astui ovestani, hän alkoi asetella ostamiaan ruusuja maljakkoon. Sen jälkeen hän riisui takin yltään. Äiti kulki tarkastamassa huoneet, eikä löytänyt onneksi mitään huomautettavaa.
Tampereen musiikkiakatemian opiskelijoiden oopperakonsertti oli viihdyttävä. Keskustelimme laulajista siskon pojan kanssa vielä tänään. Muistelimme kenelle Jaakko Ryhänen huusi bravoota.
"Sille, jonka mekon hihat olivat ohutta läpikuultavaa kangasta, väri nude", minä sanoin.
Onko sellaista väriä? Jotain beigen, persikan ja vaaleanpunaisen väliltä.
J:llä ei ollut mitään käsitystä iltapukujen väreistä tai malleista. Osaisin luetella muutkin: ruskea iltapuku, tumman sininen (kirjailuja), kirkkaampi sininen (vasemmassa olkaimessa kukkia) ja musta yksinkertaisen tyylikäs iltapuku.
Olisi pitänyt käydä vaatimassa neljä euroa elokuvalipusta takaisin, sen verran jäi näkemättä. Ja nyt sitäpaitsi oksettaa .
5 kommenttia:
Revenant oli minun ja ystävieni mielestä niitä elokuvia, joissa alkoi jo epätoivoisesti naurattaa vastoinkäymiset. Loppupuolen lumivyöryn kohdalla tuntui, että koko katsomo huokaisi epätoivoisesti odottaessaan, mitä tapahtuisi. Jostain syystä elokuvan jälkeen tuntui, kuin olisi katsellut pari tuntia lähikuvaa Leon naamasta.. ai, mutta niinhän olinkin!
Ajattelimme, että Leo sai Oscarin vain siksi, että Akatemia ei enää kehdannut olla sitä myöntämättä. Leffasta se ei voinut johtua.
Samaa mieltä kirjoittajan ja edellä kommentoineen kanssa. Oscar-palkinnot voi melkein alkaa ottaa huomioon käänteisesti niin, että välttää niitä amerikkalaisia leffoja joille on myönnetty näitä.
Se "hurjastelu" oli ihan koomista välillä.
Ainoa kiinnostava henkilö oli se nuori poika, joka sai tunnontuskia, kun vanhempi äijä pakotti jättämään tämän ihmeselviytyjähahmon sinne metsään kuolemaan.
Tämä on niitä leffoja, joita en edes aikonut mennä katsomaan...
Toisin kuin Dressmaker, jonka katson toistamiseen heti kohta!
Unkarilainen Son of Saul sai ulkomaisen elokuvan Oscarin ja oli kamala. Ahdistava. Lähikuvaa käsivaralla Saulista, taustalla kiskottiin käsistä tai jaloista kaasukammiossa kuoliaaksi kaasutettuja ihmisiä poltettavaksi. Voiko enää kammottavampaa keksiä. Aikoihin on eletty.
Son of soul on elokuva, jota en uskalla ajatellakaan.
Lähetä kommentti