Tänään kannan talven vintille ja kaivan kevään esille. Raahaan talvisaappaat ja turpeat toppatakit yläilmoihin. Kevytuntuvatakkia ei kannata varastoida, sillä sitä tarvitaan juhannuksena.
En muista milloin olisin nukkunut näin hyvin, vieläkin tekisi mieli kaivautua peittojen alle. Tänään pitää kuitenkin pakata patikointivermeet matkalaukkuun, sillä lähden aamuyöstä Portugaliin valmismatkalle, jota olisin nuorena halveksunut. Silloin piti kaikki tehdä itse. Nyt on kiva mennä välillä reissulle vaivaa näkemättä. Laukku on kuitenkin pakattava. Onneksi matkatoimisto lähetti listan joka auttaa siinäkin:
Kevyet nilkkaa tukevat vaellusjalkineet, lenkkitossut, pienehkö selkäreppu, veitsi/haarukka/lusikka, lautanen, muki, aurinkolasit, aurinkovoide, mukavat väljät vaatteet vaelluksille, sadeasu, repun sadesuoja, lämmin päähine, sormikkaat, sortsit, uimapuku, pullonavaaja, korkkiruuvi, linkkuveitsi, kenttäpullo, kiikarit, taskulamppu, muistikirja, kynä, paremmat vaatteet illaksi ja pieni matka-apteekki.
Lähden matkatoimiston paimentamana reittilennolla ensin Lissaboniin. Cormac McCarthyn kirjan "Kaikki kauniit hevoset" nuoret miehet ratsastavat Texasista Meksikoon aikana, jolloin hevonen oli arvokkaampi kuin nuoren miehen henki. Hieno kirja. Dialogi on tosin välillä hankalaa luettavaa, joutuu miettimään kuka lopulta sanoo mitäkin ja välillä espanjaksi.
Kirjaa lukiessa istuu taas lapsuudenkodin sohvalla, jalat eivät vielä yletä lattiaan ja katsoo isän kanssa länkkäreitä. John Wayne on isän sankari ja minun tietysti myös.
Katsoin pätkän jotain deittiohjelmaa, jossa mies mainitsi John Waynen jolloin nainen räpäytti ripsenpidennyksiään ja sanoi "Kuka ihmeen John Wayne?"
Pysyn poissa täältä reilun viikon ajan. Adeus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti