Potilas sanoi minulle tänään "Ihanaa nähdä sinua taas. Olet enkeli". Arvatkaa mitä minä ajattelin? Tuo raukka on erehtynyt henkilöstä.
Valkoisen takin saattaa sekoittaa enkelin kaapuun. En minä gootiltakaan näytä, mutta epäilen potilaan tarkoittaneen luonnettani, jota en itse kuvaisi enkelimäiseksi. Yritin parhaani mukaan olla edes pikkuisen enkelimäinen sillä seurauksella, että aikataulut kusivat.
Tulin äsken esseekurssilta, joka osottautui kivaksi. Minulla on kurssin jälkeen hento aavistus siitä, mitä essee tarkoittaa.
En ehdi kirjoitta enempää: sillä olen asettanut itselleni rajat, joiden mukaan en saa enää istua läppärin tuhoisassa valossa yhdeksän jälkeen. Istun kuitenkin. Aina puhutaan, että lapsille pitää laittaa rajat, miksei aikuisille. Korkeintaan tunti somessa eikä enää kymmenen jälkeen. Viikonloppuna kaksi tuntia ja korkeintaan yhteentoista. Ensin pitää leikkiä ulkona pari tuntia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti