"Kaikki" haluavat Reykjavikiin, joten kaupunki on täynnä turisteja (matkailijoiden määrä on viime vuosina kymmenkertaistunut), jotka haahuilevat villapaitakaupoissa ja etsimässä kaulakorua, jossa roikkuu laavakivimöhkäle.
Reykjavik näyttää pieneksi kutistuneelta Berliiniltä sveitsiläisellä hintatasolla. Kaupunki on täynnä sieviä ruokapaikkoja, kahviloita ja tekemisen meininkiä.
Islantilaiset ovat rakentaneet rantaan komean lasitalon, Harpan, jossa kongressi järjestettiin. Iltaisin Harpa leiskui revontulien väreissä.
Reykjavikista voi tehdä valasretken, issikkavaelluksia, uida sinisessä laguunissa tai käydä Geysireillä ja komeilla Gullfossin vesiputouksilla. Pinnasimme hieman viimeisen päivän luennoilta, vuokrasimme auton ja kävimme katsomassa kaksi viimeksi mainittua luontonähtävyyttä ja samalla näimme maan karua luontoa muutenkin. Paluumatkalla lauloimme Finnhitsejä.
Luennot olivat hyvin järjestetyt. Välillä joku isopäinen istuutui eteeni ihan kiusallaan. Toinen hankala luentotyyppi on käsinojavaras (levittää kyynärvartensa molemmin puolin käsinojille), kyseistä tapaa pystyy vastustamaan yleensä vain röyhkeydellä, mahdollista on myös käsinojavuoroista sopiminen.
Olen väsynyt aikaisesta herätyksestä ja lukuisista sosiaalisista kontakteista. Olen taas syönyt samassa pöydässä miehen kanssa, joka metsästää Afrikassa villieläimiä ja kuvauttaa itsensä raatojen kanssa ja haluaa esitellä noita vastenmielisiä kuvia puhelimensa näytöltä. Sain V:ltä toimintaohjeet kyseisten hetkien varalle "V käski sanoa että sulla on varmaan pieni mulkku kun täytyy tuollaisia puhua". En ole toistaiseksi toteuttanut V:n ohjetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti