torstai 22. syyskuuta 2016

Kirjailijan pyöräretki

Esseekurssilla nuori nainen kirjoitti esseensä englanniksi koska "tuntui siltä". Teksti oli erinomaista kieltä. Sen olisi voinut suoraan painaa Finnairin lehtiin, niihin jotka sijoitetaan edessä olevan istuimen selkämyksessä sijaitsevaan taskuun. Lehtiin, joita luetaan samalla kun odotetaan lento-onnettomuutta.

Kirjoitin esseeni pyöräilystä. Aihe ei herättäne suurempia intohimoja. Toisaalta kuka olisi enemmän oikeassa kuin pyöräilija, jalankulkija tai autoilija. Autoilija voi olla myös pyöräilijä ja jalankulkija, joten tilanne on skitsofreeninen.

Olen joskus haaveillut pyöräretkestä. Kirjailija Juhani Aho lähti 1897 pyöräretkelle Kölnistä, matkakaverinaan hänellä oli toinen kirjailija, Kalle Kajander ja määränäpäänä Firenze. Aho kuvaa pyörällä matkustamista Uudessa Kuvalehdessä näin lennokkaasti: "Hieno harso peittää maiseman kun taas ollaan hevosen selässä ja poletaan eteenpäin. Tuntuu siltä kuin ei oltaisi pyörällä ajamassa, omin voimin polkemassa, vaan kuin istuttaisiin selkä kenossa mukavassa vaunussa, jota joku uusi tuntematon voima kiidättää eteenpäin."

Aho väsähti kuitenkin kesken matkan, Kajander jatkoi perille saakka. Opettajamme kertoi kaverinsa pyöräreissusta, jota tämä kommentoi jotensakin näin "Vihasin joka hetkeä".


Ei kommentteja: