torstai 5. joulukuuta 2019

Eurooppalaista elokuvaa

Elokuvateatteri Niagarassa juhlittiin jotain, en ole varma mitä, mutta osallistuin kuitenkin. Niagara on osa Europa Cinemas verkostoa, johon kuuluu yli 3000 elokuvateatteria 43 maasta. Elokuvateatterien ohjelmistossa eurooppalaisen elokuvatuotannon pitää olla pääosassa. Teatterit saavat EU-tukea. Halvimmillaan uutuuselokuvan pääsee Niagarassa näkemään seitsemällä eurolla. Olen Tampereen lisäksi käynyt verkoston elokuvateattereissa Edinburghissa, Malagassa ja Vilnassa.

Katsoimme Ken Loachin elokuvan Maa ja vapaus vuodelta 1995. Maa ja Vapaus kertoo Espanja sisällissodasta ja siihen osallistuneesta sekalaisesta joukosta, joka on saapunut paikalle taistelemaan fasismia vastaan. Aiheeseen päästään englantilaisen Davidin lapsenlapsen kautta, joka lukee isoisänsä kirjeitä ennen tämän hautajaisia. Sota näyttäytyy kovin sekavana ja amatöörimäisenä.

Minusta Loach on kehittynyt ohjaajana ja nykyään hänen elokuvansa kirpaisevat enemmän kuin 90-luvulla. Hän on nykyihmisen omatunto, jonka ääntä ei välttämättä haluaisi kuulla, sillä se tekee kipeää.

Rosana Pastor, joka esitti elokuvassa Blancaa, vallankumouksellista naissotilasta, osallistui tilaisuuteen. Loach käyttää elokuvissaan paljon amatöörinäyttelijöitä, mutta Pastor on ammattinäyttelijä ja näytellyt Wikipedian mukaan useammissakin elokuvissa. Hän puhui lähinnä Loachista, josta muodostui naisen tarinoissa jonkinlainen ihmeolento. Olin melko nälissäni ja olisi tehnyt mieli ehdottaa, että voisimme jatkaa keskustelua syötävän ja juotavan ääressä.

Olimme ystäväni M:n kanssa mitalisijoilla kun salin ovet vihdoin avattiin ja pääsimme Buffet-pöydän pikkusyötävien kimppuun. Olemme harjoitelleet noutopöytäruokailua kongressikokkareissa, joissa sadat lääkärit taistelevat vastaavista tarjoiluista. Ilman evästä jää, ellei ole äärimmäisen nopea ja röyhkeä.

Rosana Pastor kyseli minulta eri kulhojen sisältöä. Liemessä killuvista sipuleista hän kysyi "Is this some kind of local speciality?"

Ei kommentteja: