Nygrenin kalatiskin ympärillä parveili stressaantunutta jouluväkeä. Jononumeroa voi kuulemma seurata netissä, ettei tarvitse seistä käytävän tukkona.
Onnistuin varaamaan kahvikupilleni ja joulutortulleni pöydän kauppahallin kahvilasta. Samaan pöytään tunki ruutupaitamies ja vähän ajan päästä eläkeläisnainen, jolla oli papiljottikiharat. Ei ollut pitänyt hattua päässä, kun olivat niin hyvin säilyneet.
Ruutupaitamies käänsi vasemman käden hihaa rullalle esitelläkseen valkoista laastaria. Ruutupaitamies oli käynyt verenluovutuksessa ja kehuskeli saavutuksellaan (vain viisi prosenttia kuulemma käy antamassa veriään pois).
Ruutupaitamies tekee vapaaehtoistyötäkin.
Keskusteltiin jumalanpalveluksissa valtoiminaan juoksentelevista lapsista ja osallistuin keskusteluun innokkaasti vaikka käyn kirkossa kerta vuoteen ja silloinkin joululaulukonsertissa.
Etsin kynttilöitä, enkä löytänyt, mutta pudotin pakasterasiapinon päälleni. Poltin sormeni kuumassa steariinissa. Neuloin sukkaa. Googlasin, ovatko kirjastot tilanneet helmikuussa julkaistavaa kirjaani. Ovat. Metsossa on 18 toiveikasta varausta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti