Käväisin risteilyaluksella Tukholmassa ja mietin, että onko olemassa opisto, jossa opetetaan kuuluttamaan risteilyasiakkaille tietyllä nuotilla. Se on yhdistelmä näistä kahdesta:
1. Lentokapteenin "Ei mitään hätää, puhun tälleen rauhallisesti, sillä kone ei ole juuri tällä hetkellä putoamassa" ja
2. Bileisännän tai emännän "Oluttuopin ja shotin saa yhteishintaan 9 euroa, nyt ei olla kotona ja ostakaa vielä hajuvettä/partavettä ensin!"
Laivan pubissa soittaa kitaraa ja laulaa brittinimellä varustettu letkeän kyllästynyt trubaduuri (mistä niitä löytyy?), joka ei koskaan petä yleisöään vaan esittää Cat Stevensin kappaleen Wild World.
Karaokessa jo elämää nähneet miehet ja naiset vetävät laahaavia suomalaisiskelmiä. Yökerhossa bändi, jonka nimen olet saattanut kuulla jossain kaksikymmentä vuotta sitten, soittaa humppabiisejä. Tauolla naiset tanssivat lavalla höyhenpuvuissa.
Kuten huomaatte kaikki risteilyyn kuuluva tuli tehtyä. Lisäksi söimme Ala Carte ravintolassa (hyvää) ja Ocean Grill -nimisessä kuppilassa (pahaa).
Kävimme Fotografiska museossa, jolla on toimitilat myös Tallinnassa ja New Yorkissa. Museo esittelee vetävää valokuvataidetta. Sen kaiken värin keskellä Pentti Sammallahden mustavalkoiset kuvat liikuttivat.
Yöllä meri oli levoton ja sänkyni tärisi säännöllisin väliajoin, joten en juurikaan nukkunut vaan odottelin seuraavaa tärinäaaltoa. Suunnittelin etukäteen mitä pistän päälleni jos hälytys käynnistyy ja on siirryttävä kokoontumispaikalle seitsemännelle kannelle.
Kunpa pääsisin pian uudestaan risteilylle!
4 kommenttia:
No eiköhän lähdetä Tallinnaan, sillä entisellä porukalla. Pääset laivalle, mutta kärsimys kestää vain kaksi tuntia suuntaansa.
Joo. Se oli kiva reissu.
Oli tämäkin vaikka saattaa kuulostaa muulta. Ei tietenkään saisi matkustaa laivallakaan, mutta kuljetetaanhan siinä paljon rahtiakin. Rekkakuskeilla oli omat aamiaispöydät.
Hyvin tiivistät risteilyn tunnelman. Minulle Ruotsin laivamatkat ovat nuoresta saakka olleet pakkopullaa matkalla ihanaan Tukholmaan. Muistan jo kuusikymmentäluvulla tarkkailleeni epäluuloisesti kännääviä nuoria, näytti niin överiltä ja tyhmältä. Silti olin itse aika holtiton nuori, ja vanhempanakin. Laivatouhu vaikutti vaan jotenkin niin vähän hauskalta.
Lähetä kommentti