Huonosti nukuttujen öiden jälkeisinä aamuina naama peilissä näyttää naistenlehtien muuttumisleikkisessioiden ennen -kuvalta.
En ole hakenut vintiltä talvikenkiä, sillä en oikein vielä usko talveen. Syysnilkkureilla pärjää hyvin, kun vetää jalkoihin villasukat, jotka ovat muutenkin asunnossani tarpeen. Nyt eletään muutosaikaa, sillä joulukuun alku on vasta talven teini-ikä.
E arveli sähköpostissaan, että Kerttu saattaisi pitää rouheista joululauluista ja uumoili Kertun olevan norjalaisen kirkonpolttoheavyn ystävä. Kerttu tykkää kuitenkin ihan perinteisesti Varpunen jouluaamuna -laulusta. Tuon herkän luontokappaleen silmiin kirpoavat kyynelet sitä kuunnellessa ja hän lipoo suupieliään laulun soidessa.
Näin aamulla ajoradalla variksia nokkimassa jotakin. Varikset ovat viisaita lintuja, sillä en ole koskaan nähnyt niiden jäävän auton alle, vaikka niillä ei ole ollut yhtään sen pidempää aikaa sopeutua autoliikenteeseen kuin kissoilla, supikoirilla, hirvillä, peuroilla, siileillä tai ihmisillä. Varpusista en osaa sanoa mitään.
2 kommenttia:
Valitettavasti kesälomareissuilla, matkalla pohjoiseen ja pois, kuolleita variksia näkee tien poskessa turhankin usein. Ei moottoriteillä (niitähän siellä ei olekaan), mutta valtateiden varsilla ja sorateiden pientareilla.
Vainajat lienevät saman vuoden satoa: juveniili raukkoja, joille ei sitten koskaan ehtinyt kertyä sitä viisautta eikä elämänkokemusta, miten selviytyä ihmisen kansoittamassa maailmassa.
Olen ymmärtänyt, että monet linnut ovat kuitenkin aika hyviä tässä. Monesti ne lentävät pois alta melko viime hetkellä.
Lähetä kommentti