Jos elämä kirjoitettaisiin suoraan romaaniksi, se olisi epäuskottava tai tylsä. Kun kaunis maisema maalataan tauluksi, se ei välttämättä ole taidetta. Kun minä mietin, ei ajatus päädy päivän mietelauseeksi.
Katsoin eilen (ihan oikeassa elokuvateatterissa) Lee Isaac Chungin elokuvan Minari. Elokuva kertoo korealaisperheestä, joka muuttaa Arkansasiin kasvattamaan korealaisia vihanneksia. Eletään Ronald Reaganin presidenttikautta.
Elantonsa perhe on ansainnut lajittelemalla naaras- ja urostipuja. Perheessä on isän ja äidin lisäksi tyttö ja pieni poika, jolla on todettu sydänvika. Perheen äiti on jatkuvasti tyytymättömän oloinen, onhan perheen uusi asumus pyörillä seisova parakkimainen tönö, jonka pelätään tornadon kohdatessaan lentävän taivaan tuuliin.
Äidinäiti pyydetään Koreasta lastenhoitajaksi. Erikoinen uskonnollinen naapuri auttaa viljelyhommissa. Amerikkalaista unelmaa tavoitellaan, mutta tielle kasaantuu monenlaisia esteitä. Minulle tulee kesken elokuvan pissahätä, jota pidättelen, perheen pikkupoika kastelee yölla lakanansa, minä en kastele elokuvateatterin penkkiä.
Tämän elokuvan mummi ja naapuri ovat varsin mainioita tyyppejä. Mummi pelaa korttia ja kiroilee (ja saa Oscarin), naapuri häätää paholaisia ja kulkee hiekkatietä valtavaa ristiä raahaten. Elokuvan huumori on itseään korostamatonta ja jotenkin herkkää.
Jos etsit vauhtia, ei Minari ole sinun elokuvasi. Tiesittekö mikä minari on? Se on korealainen ruokakasvi, joka on halpaa ja leviää rikkaruohon tapaan. Minari tarvitsee kostean kasvuympäristön, sitä voisi kai verrata vesikrassiin, mutta se on mausteisempaa.
Edit: Ei kuulemma voi verrata vesikrassiin. Kts. kommentit.
5 kommenttia:
Lillukanvarsia ehkä, mutta kun nyt tuli puheeksi.
Se, että vertaa "minaria" (Oenanthe javanica) vesikrassiin (Nasturtium officinale) on taksonomisesti suunnilleen sama, jos vertaisi hiiriä lampaisiin.
Eliökunnan järjestelmässä O.javanica kuuluu sarjakukkaisten porukkaan (lahko Apiales, heimo Apiacea), vesikrassi taas on ristikukkainen (Brassicales; Brassicaceae). Tuttuja syötäviä sarjakukkaisia ovat esimerkiksi porkkana ja selleri, ristikukkaisia vaikkapa kaalit tai sinappi.
Korealaisella minarilla on jopa yksi Suomessa kasvava sukulainen, (lieju)pahaputki (O. aquatica). Se on läntinen, harvinainen (Ahvenanmaalla peräti rauhoitettu) - ja myrkyllinen, kuten suurin osa pahaputkien sukuun kuuluvista kasveista. On esitetty, että Sokrates olisi kuollut juuri oenantotoksiinin aiheuttamaan myrkytykseen (tosin muitakin myrkkykandidaatteja on).
Haluan sanoa vain että tämä kommentti on jotenkin ihanan uskomaton, olen kuin puulla päähän lyöty siitä että joku tietää tällaisia asioita. No tiedetäänhän myös hiiret ja lampaat...
Nimetön tietää kaiken. Vesikrassivertaus on napattu googlettamalla, mutta googleen ei siis kannata luottaa!
Tyttäreni (joka ei lue niin paljon kuin toinen tyttäreni) löysi ihmeekseen kirjan, josta piti, ja luki sen. Se oli jonkinlainen hidastempoinen sukutarina. Kirja kuulemma antoi hänelle jotenkin helpottavan olon siitä, että kas, ei elämässä oikeastaan tarvitsekaan tapahtua niin paljon, suorittaa niin paljon tai odottaa koko ajan jotain jännittäviä käänteitä. Ihan tavallinen ja tylsä elämäkin voi päätyä vaikka kirjaksi.
Minä epäilin, että se oli ehkä vain vähän huono kirja, mutta toisaalta, onhan se mukava jos nuori ihminen kokee edes jostain helpottavaa oloa elämän haasteiden edessä.
Tykkäsin tästä elokuvasta jopa enemmän kuin Nomadlandista. Se pikkupoika oli erittäin hyvä roolissaan. Mietin ensin, miksi hän ei saa juosta, on se vaikeaa jos lasta pitää sairauden vuoksi kieltää juoksemasta, mutta onneksi hän lopussa pinkoi kuin pieni eläin.
Lähetä kommentti