Toisen poikani puoliso tuskailee gradunsa kanssa. Ohjaaja ei vastaa sähköpostiviesteihin ja kysyttävää kuitenkin olisi. Gradu pitäisi tehdä vasta viisikymppisenä, jolloin tekstin äärellä istuminen ei enää tuntuisi ajan haaskaamiselta.
Teimme lääkiksessä syventävät opinnot, jotka lienevät vaativuudeltaan gradua vähäisemmät. Suurin osa tuosta työstä on pyyhkiytynyt mielestäni. Elämässäni oli tuolloin monenlaista tärkeämpääkin ajateltavaa.
Muistan ohjaajani blondatut hiukset, jotka oli koottu näyttävälle nutturalle, joka pysyi kasassa tupeerauksen, pinnien ja vahvan hiuslakan avulla. Hän saapui tapaamisiimme usein suoraan sairaalan kampaamosta. Hiuslakkapisarat pyörivät naisen pään ympärillä kuin pikkuruiset hyönteiset. Näin jälkeenpäin tulee mieleen viisikymppinen Marge Simpson.
Aiheenani olivat säärihaavojen paikallishoitoon käytettävien valmisteiden aiheuttamat allergiset reaktiot tai jotain sinne päin. Minulla ei ole minkäänlaista muistikuvaa itse kirjoitusprosessista. Tietokoneitahan ei vielä ollut. Materiaalihaku suoritettiin käyttäen paksuja opuksia, joiden nimi oli Index Medicus. Niitä löytyi korkeakoulun kirjastosta monta hyllymetriä. Tosin hyllymetrit ovat saattaneet vuosien mittaan venyä päässäni.
Ei siitä työstä häävi tullut, mutta ei sitä ole kukaan enää sen jälkeen kysellyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti