Ämpärijono

Edes ilmaiset ämpärit eivät saa suomalaisia samassa määrin innostumaan kuin Ilja Repinin taide. Perjantaina Ateneumin Repin-näyttelyyn  kiemurteli satojen metrien jono. Hesarin jutussa mainittiin, että kävijöitä on ollut yli 90 000. Minulla oli nettilippu.

Repin syntyi 1844 Tšugujevissa nykyisen Ukrainan alueella ja kuoli 1930 Terijoen kuokkalassa. Ehkä tuo Kuokkala tekee hänestä monelle suomalaiselle erityisellä tavalla kiinnostavan. 

Taitelija oli tunnustettu muotokuvamaalari ja näitä muotokuvia on Ateneumissakin runsaasti esillä. Tuntuu, että Repin on saanut tallennettua kankaalle jotain olennaista malleistaan. Repin kuvasi itseään, lapsiaan ja aikansa merkittäviä henkilöitä, kuten Tolstoita. 

Repin kuvasi myös historiallisia aiheita ja otti poliittisesti kantaa. Ateneumissa voi nähdä sen pakollisen taulun Volgan lauttureista. Esillä on myös paljon piirrustuksia ja ainakin yksi veistos jäi mieleen. Nyt sitten joku asiantuntija voi korjata tekstini virheet. 

Keskustelimme näyttelyn jälkeen eri taiteenaloista ja totesin edelleen, että minua kuvataide koskettaa vähemmän kuin kirjallisuus, teatteri, elokuvat tai musiikki. Meistä nuorin oli sitä mieltä, että veistotaide on hänestä vähiten liikuttavaa. Hän ei ole koskaan puhjennut itkuun patsaan kohdatessaan. 

Tulipahan nähtyä ja olivathan ne maalaukset hienoja. Luin jostain, että Repin ihaili Rembrandtia, mutta Repinin maalausten valoisuus mielestäni erottaa hänet esikuvastaan (tämä on täydellisen amatöörimäinen ajatus). 

Kuuntelin taas Ruben Stilleriä, ohjelmassa keskusteltiin mm. ruoasta ja siinä haastateltiin Helsingin yliopiston ruokakulttuurin professoria, Johanna Mäkelää. Puhuttiin mm. viini-, kahvi- ja pienpanimo-oluthifistelystä, joista on tullut melkein valtavirtaa. Hän ehdotti seuraavaksi vaikka eri ohralajeilla hifistelyä, sillä saa pöytäseurueen sanattomaksi. 

Pyydän anteeksi kuvien epäonnistunutta rajausta. Porukkaa oli niin paljon, että kuvaaminen oli hankalaa.