Saaristossa polkemassa

Pyöräilin kaverini M:n kanssa Saariston rengastien (reilu 200 kilometria). Viivyimme matkalla neljä päivää ja kolme yötä. M on sattumoisin anestesialääkäri, johon tutustuin vuosia sitten lääkärien Aslakissa, olimme sitä ennen jo käyneet samassa jumpassa. Nyt M kertoi, että oli heti minut nähdessään ajatellut, että tuo olisi vaikea intuboitava. Elvytystilanteeseen ei onneksi matkalla jouduttu. 

Aloitimme reissumme tiistaiaamuna matkustamalla junalla Turkuun, josta olimme varanneet sähköavusteiset polkupyörät. Jos joku ajattelee, että tuollainen polkupyörä on mopo, niin erehtyy, kyllä omia lihaksiakin tarvitaan. Ylämäet vaan muuttuvat miellyttävimmiksi.

Poljimme ensin Paraisille, jossa söin kasvishampurilaisen ja M jotain kananlihakökkäreitä ja ranskalaisia. Nautimme eväät terassilla ja seurustelimme ampiaisten kanssa. Jatkoimme Nauvoon, näimme siltoja, merta, rekkoja ja toisia pyöräilijöitä. 

Olimme varanneet Nauvosta hotellihuoneet, mutta varauksemme olivat oudosti kadonneet. Nainen hotellin respassa teki pari tuntia töitä löytääkseen meille uudet. Istuimme hotellin terassilla ihaillen Nauvon vierassatamaa ja nautimme Aperol Spritzit, jotka kohottivat hieman mielialaamme. Sitten vielä söimme paistettuja ahvenia ja olimme valmiita antamaan anteeksi hotellin kömmähdyksen. 

Lopulta yöpymispaikka löytyi Korppoosta, hotelli Korpoströmistä, josta saimme perhehuoneen. Nukuin kerrossängyn alapetissä ja M parivuoteessa. Korpoströmissä sijaitsee myös saaristokeskus, jossa emme käyneet. Meidät ja pyörät kuljetettiin taksilla Korppooseen, taksimatkasta tai hotellista emme joutuneet maksamaan mitään.  (Yllä kuva Korpoströmistä.)

Pistäydyimme 1400-luvulla rakennetussa Korppoon kirkossa, joka on omistettu pyhälle Mikaelille, vaatekaupassa (Amalias Hem), jossa oli niin paljon vaatteita pienessä tilassa, etemme jaksaneet ostaa mitään. Joimme pullakahvit Korppoon torilla yhdessä sadan ampiaisen kanssa. Torikahvilan pitäjä neuvoi meitä ystävällisesti eteenpäin. (Yllä kuva Korppoon kirkosta.)

Houtskariin päästäkseen oli mentävä lauttaan. Lauttoja ja losseja oli muutenkin matkan varrella paljon ja niistä vain yksi oli maksullinen (pyörältä 12 euroa). Pyöräilijä mahtuu aina lauttaan, autoilija ei välttämättä.

Houtskarissa yövyimme Saaristokoululla, jossa pidettiin samaan aikaan rippikoululeiriä. Huone maksoi 65 euroa, vessa ja suihku sijaitsivat käytävällä ja runsas aamiainen eri rakennuksessa. Kävimme syömässä Skagen-nimisessä ravintolassa vierasvenesatamassa. Pistäydyimme myös paikkakunnan baarissa, jonne etsittiin ensi vuodeksi kesätyöntekijää, harkitsen vakavasti. Uimme Saaristokoulun läheisellä Vittelundin uimarannalla. Saaristokoulu oli alkoholivapaata aluetta ja sen yhdessä rakennuksessa sijaitsi lähetyskauppa, jossa myytiin kirpputoritavaraa lähetystyön hyväksi. Kävimme luonnollisesti myös Houtskarin 1700-luvulla rakennetussa puukirkossa (kuva yllä).

Lepohetki alkoholivapaalla saaristokoululla. 

Lauttoja, lauttoja, lauttoja. Lauttamatka Iniöön kesti lähes tunnin. Iniössä söimme lounaan seurakuntatalon salissa. Ja kävimme taas kerran kirkossa. Kävelimme kahden ja puolen kilometrin luontopolun Kasbergetin laelle, jossa seisoi hieman huojuva näkötorni. 

Sitten siirryimmekin lautalla mantereen puolelle Kustaviin ja sieltä Taivassaloon, jossa vietimme viimeisen yön Ketarsalmen kievarissa, joka olikin mainio paikka. Huoneet maksoivat vain 60 euroa ja niissä oli oma kylpyhuone. Kun menimme paikalle nälissämme, ei keittiö ollut enää auki. Ystävällinen mies järjesti meille ruoan, joka sisälsi erilaista savukalaa, punajuuripihvin ja salaattia, eikä laskuttanut mitään. Aamulla hän oli pyyhkäissyt pyörien kasteesta märät satulat. 

Aamulla polkaisimme Hakkenpäähän, josta lähti lautta Meersaloon, sieltä Naantaliin, jossa söimme lounasta. Naantalista oli enää mitätön 17 kilometrin polkaisu Turkuun. Joimme kahvit Livonsaaren osuukaupan terassilla

Olimme tyytyväisiä reissuun. Emme kastuneet kertaakaan. Polkupyörät toimivat pääasiallisesti hyvin. Viimeisenä iltana M:n pyörän akku ei suostunut latautumaan ja pyörävuokraamon tyyppi löysi pienen kiven siitä kohdasta, johon laturi yhdistetään. Lataus riitti kuitenkin Turkuun saakka. Persaus on vähän arka, muuten kroppa kesti hyvin, vaikka ei ole tullut viime aikoina paljon pyöräiltyä. Matkan varrella tapasimme muita pyöräilijöitä ja kaikki olivat ystävällisiä ja joidenkin kanssa tuli juteltuakin (muutamista tuli melkein tuttuja). Maisemat olivat kauniita, ruuhkaa ei ollut ja sää oli juuri sopiva, ei liian helteinen. Lautat toivat kivaa vaihtelua polkemiseen. 

Korona lähdes unohtui, sillä ihmiset eivät näyttäneet juurikaan käyttävän maskeja edes sisätiloissa. Me käytimme ja saksalainen mies ja hänen teini-ikäinen poikansa. 

Siltoja, siltoja, siltoja...