Tapasin vanhoja ystäviä Telakan terassilla. Nainen viereisestä pöydästä huuteli ystävilleen, että ravintolasta saa olutta, talon viiniä ja tiettyä ruoka-annosta seniorihintaan. Ryntäsimme heti tiskille alennusviiniä hakemaan.
Nyt olen kuullut, että monista lounasravintoloista saa ruokaa eläkeläisalennuksella. Tästä lähtien ryhdyn napakasti vaatimaan alennuksia kaikkialla. Unkarissa eläkeläisten ei tarvitse maksaa julkisen liikenteen käytöstä.
Niitä vanhoja hylsyjä tipahtelee sähköpostiin kuin lyöntejä palleaan. Rangaistuksia vanhoista pahoista teoista. Kustantamot puhdistavat pöytiään turhasta rojusta ennen lomiaan.
J kysyi siinä alennusviinin ääressä, miten käsittelen näitä hylkäyksiä. Hänellä on kokemusta tieteellisten artikkeleiden hylsyistä kuten minullakin. Puhun kaikille, jotka jaksavat kuunnella. Menen kävelylle. Vihaan kirjoja. Vihaan kustantamoja.
Sain erään kirjailijan somepostauksesta vinkin, että kannattaa askarrella hylsykortti ja kun siihen saa kymmenen leimaa, voi ostaa itselleen jotain kivaa (se voi olla myös aineetonta kivaa). Tekisi mieli ostaa silkkilakanat, joita Deborah Levy kehuu kirjassaan Omistuskirjoituksia. Ovat ikävä kyllä turhan kalliita, eikä niistä saa eläkeläisalennusta.
7 kommenttia:
Silkkilakanat ei välttämättä ole hyvä idea. Katinpirulainen päättää terottaa kynsiänsä niihin, kynsi juuttuu kiinni - silkkilanka on hienoa ja kestävää. Katti säntää paniikissa takavasemmalle ja päätyy keitiökaapin alle turvaan, jumiin sen lakanan riekaleen kanssa. Lakanan riekale kiinni myös olohuoneen verhotangossa, kirjahyllyn jalassa, olohuoneen kattolampussa, eteisen pöydässä, pesukoneen letkuissa ja parvekkeen tuolin selkänojassa. Huoltomies tulee purkamaan kaapistoa ja ihmettelemään riekaletta, joka on hankala irrottaa keittiökaapin viemäriputkista. Ja katti huutaa hätäänsä ja kiukkuansa...
Kannattaa oola järkevä, hommata eläkeläisalennuksella jokapojan lakanakangasta ja ommella siitä järkevät lakanat. Niin.
ICT-ukkeli
Googlasin jokamiehen lakanakankaan ja sitä oikeasti myydään. Sellaiset lakanat eivät oikein tunnu edes lohdutuspalkinnolta.
Sain äidiltäni lahjaksi parivuoteen aluslakanan jokamiehen lakanakankaasta. Kun esikoinen syntyi (1986), pilkoin lakanan ja ompelin siitä lapselle pussilakanoita. Toinen puoli tavallista, värikästä puuvillaa ja toinen jokamiehen lakanakangasta. Äitini järkyttyi suuresti! Olin mennyt pilaamaan arvokkaan (!) lakanan.
Jokamiehen lakanakangasta ei voi todellakaan verrata silkkiin. Toki se käytössä pehmenee.
Miten olisi egyptiläinen puuvilla? Se kuulostaa aina ylelliseltä.
Sisko ehdotti pellavaa. Ehkä menen toistaiseksi ihan vaan noilla vanhoilla lakanoilla.
Google ei mahdollista käpälöintiä, se jokamiehenlakanakangas on karkeaa, ei ihan säkkikangasta muttei kovin paljoa muutakaan. Ainakin uutena sopii hyvin syntisille katujille.
Kun ei ole vielä saatavilla nokkoskangasta, eikä viholaissäkkejäkään enää.
Pellava on paheksuttavan vileän tuntuista helteellä, syntistä ylellisyyttä siis.
ICT-ukkeli
Söin tänään lounasta eläkeläisalennuksessa tienvarsipaikassa, jee! Ajelimme Suomea lännestä itään ja matkan varrelle osui sopivasti matkakeidas Tuulonen Tuuloksessa Lahden lähellä. Siellä moninpuolisinta lounasta tarjosi Sirin Lounasravintola, eläkeläisalennus -10%.
Puhuminen auttaa vastoinkäymisissä aina. Itse olen "käsitellyt" sairastumisiani puhumalla niistä kaikille kaikkialla.
ICT-ukkeli: Nyt muistankin jokamiehen lakanakankaan, se on värjäämättömän näköistä kangasta. Kaipaisin nyt juuri syntistä ylellisyyttä.
Marjatta: Minäkin opin nyt, että aina kannattaa kysyä sitä alennusta, joskus onnistuu. Puhuminen auttaa, toisaalta joskus se voi tuottaa ongelmiakin.
Lähetä kommentti