maanantai 22. helmikuuta 2021

Sinähän se kirjailija olet

 

Minä niin toivoin, että saisin kampaajakäynniltä jonkun idean tämän päivän postaukseen. En saanut. Kampaaja kysyi, miten haluan hiukseni leikattavan. Teki mieli sanoa, että "sinähän se kampaaja olet", en onneksi kuitenkaan sanonut.


Nykyisissä hoitosuosituksissa suositellaan päättämään hoidosta yhdessä potilaan kanssa ja kun sitten joiltakin potilailta kysyi, että mitä mieltä olet aloitettaisiinko tämä rohto vai tuo toinen, niin potilas totesi turhautuneena "sinähän se lääkäri olet".

No minä sanoin kampaajalle, että haluan jotain piristävää, päätä sinä. Ihan onnistunut tämä hiuksisto on, mutta en piristynyt kuitenkaan. Viereisessä tuolissa istui varhaisteini-ikäinen neito, jolla oli valtava hiuskeko ja hän oli vaalea samaan tapaan kuin Laura Birn tai Tilda Swinton.

Kertokaa, mikä teitä on tänään ärsyttänyt. Minua on ärsyttänyt ihan kaikki.

lauantai 20. helmikuuta 2021

Pullarutiini

 


Siskon kanssa on sovittu, että teemme joka päivä vähintään viiden minuutin jumpan, maanantai on vapaapäivä. Jumppasuoritus kuitataan WhatsAppissa. Tämä systeemi toimii, en tiedä miksi. Tavoitteenani on lisäksi ottaa vähintään 7500 askelta päivässä, usein käyn aamusta pienellä lenkillä ja illalla taas uudestaan.
 
Luin tutkimuksen, jonka mukaan uuden rutiinin kehittäminen vie keskimäärin 66 päivää, joten vielä kyse ei ole rutiinista. 
 
Olen kehittänyt rutiinin, jonka mukaan syön joka päivä yhden pullan (tätä rutiinia en ole kehittänyt mitenkään tietoisesti). Pullarutiini toimii yleensä paremmin kuin muut rutiinit, ainoana riskinä on pullien kappalemäärän nousu. Pullan saa korvata leivoksella tai kakkupalalla.

Kävelin eilen Sara Hildenin taidemuseoon (2840 askelta), jonne pääsee ilman ajanvarausta. Nyt pelkään, että koska pääkaupunkiseudulla menee koronan suhteen huonosti, aletaan koko maata kurittaa. Tampereella menee hämmästyttävän hyvin. Museossa oli lisäkseni noin viisi ihmistä. Näyttelyvahdit piileskelivät näyttelysalien nurkissa. Katsojat ja koko henkilökunta käyttivät maskeja.

Esillä oli Kari Vehosalon (1982) töitä. Mies voitti Ars Fennica -palkinnon 2017. Näytillä oli pääasiassa taiteilijan valokuvamaisen tarkkoja suuritöisiä maalauksia, mutta myös piirroksia ja naudan rasvasta tehtyjä veistoksia. Taiteilija kuvaa ikuisia aiheita, kuten kuolemaa ja seksuaalisuutta. En nyt osaa sanoa muuta, käy vielä kun voit.

torstai 18. helmikuuta 2021

Lämmön nousu

 


Huoltomies kävi kylmässä asunnossani, räpelsi hetken pattereiden kimpussa ja lämpötila nousi kahteenkymmeneen asteeseen. Huoltopalvelut on siirretty uudelle firmalle, entinen huoltomies lähinnä seisoskeli eteisessä ja ihmetteli. Ehkä uudet ikkunatkin auttavat.

On helppo ostaa kaikenlaista uutta, käynnistää vain läppärin ja tilaa. Kohta uusia koneita ja muita hyödykkeitä alkaa virrata ovesta. Mihin laitat entiset? Tässä talossa ne on tapana siirtää muiden vastuksiksi. Jos eivät mahdu roskalootaan, niin ne jätetään roskiksen viereen. Joku oli kekseliäästi heittänyt mikroaaltouuninsa metallijätteisiin säilykepurkkien sekaan. 
 
Jännä, että nettiostamisessakin tuotteet siirretään ostoskoriin ja mennään kassalle, vaikka oikeasti mikään tuote ei vielä siirry mihinkään. 

Ystävä käytti minua autollaaan kodinkoneliikkeessä, jonne vein toimimattoman mikroaaltouunin ja kännykän, sekä toimivan digiboksin (ei ole televisiotakaan, eikä kai kukaan enää käytä digiboksia). Koska vaihtaminen on vaivalloista ja epäekologista, yritän ostaa kestäviä kodinkoneita. En ymmärrä laitteista mitään, joten teen arvion hinnan ja sen perusteella, miten paljon metallia koneessa on. Uusi mikroni painaa huomattavasti enemmän kuin entinen halpisversio. 

Tänään sitten kaavinkin aamupuuroni uuden mikroaaltouunin pyörivältä lasialustalta, sillä olin tottunut entisen laiskaan tehoon.

tiistai 16. helmikuuta 2021

Ajanvaraus

 


Tampereen taidemuseoon otetaan vain kymmenen asiakasta kerrallaan ja sinne suositellaan ajan varaamista puhelimitse. Mietin miten se tapahtuisi "Varaisin ensi viikolle ajan museoon". Jos samalle päivälle tulee sitten muuta menoa, voin sanoa "En voi millään tulla, sillä minulla on silloin se museoaika". 

Eilen asuntooni vaihdettiin uudet ikkunat ja olin Kertun kanssa evakossa ystävän luona. Kerttu teki kaverin asunnossa perusteellisen ja äänekkään turvallisuusarvion ja asettui sen jälkeen ikkunalaudalle makaamaan. 

Ikkunoiden vaihto oli pikkujuttu siihen sotkuun verrattuna, joka asunnossa sen jälkeen vallitsi.  Imuroin, pesin ja siirtelin huonekaluja koko illan. Ikkunaverhot pitää vielä pestä ja ripustaa verhotainkoihin. Asunnossa on edelleen h-vetin kylmä. Huomasin äsken, että makuuhuoneen patteri on haalea ja lämpötila hulppeat 16 astetta. Täytyy hälyttää huoltomies ihmettelemään.

sunnuntai 14. helmikuuta 2021

Väärä näyttelijä

Laulaja Sia Fueller on ohjannut elokuvan, joka kuvaa autismin kirjoon kuuluvaa naista. Tällaista henkilöä on nyt monen mielestä kuvattu väärin. Kritiikkiä on herättänyt myös se, ettei rooliin ole valittu autismin kirjoon kuuluvaa näyttelijää.  Vääryyttä on puitu ensin Twitterissä, sitten lehtien sivuilla ja nyt se on levinnyt tähän blogiinkin.

Ymmärrän kyllä kritiikin siitä, että kuvaus on vääränlaista (onko kukaan edes vielä nähnyt koko elokuvaa?), mutta minusta on kummallista, että näytelläkseen jotakin pitäisi itse kuulua kyseiseen ryhmään. Mihin sitten teatterikouluja tarvitaan? Eikö tämä ole näyttelijöiden ammattitaidon vähättelemistä? Pitäisikö heidän nyt loukkaantua? Miten Seela Sella saattoi näytellä Hitleriä, vaikka ei ole tietääkseni tappanut yhtään juutalaista, on itsekin juutalainen ja sukupuolikin on väärä?

Olen melko vakuuttunut siitä, että minuakin näyttelisi joku muu paremmin kuin minä itse. Ehdotan Hannu-Pekka Björkmania, Antti Holmakin kävisi ja miksei Martti Suosalo jos kaksi ensin mainittua eivät suostu rooliin. 

Samaa keskustelua käydään kirjallisuudessa. Kate Elizabeth Russel kirjoitti romaanin Vanessa, jossa hän kuvaa opettajansa hyväksikäyttämää tyttöä. Kirjailijalle sanottiin, ettei hän voi kirjoittaa aiheesta, jota ei ole kokenut. Myöhemmin Russel joutui paljastamaan, että on itsekin uhri. 

Toisaalta jos romaani on totta, saavat lehdet näyttäviä henkilöhaastatteluja. On pelottavaa, jos ihminen pakotetaan avautumaan, kuten Russelin tapauksessa kävi.

Tänä autofiktion aikana alkaa unohtua, että taide on kuitenkin mielikuvitusta ja empatiaa, eikä kaiken tarvitse olla totta ja itse koettua.


perjantai 12. helmikuuta 2021

Säämies

 


 
Aamun Hesarista löytyi isäni kollegan, meteorologi Paavo Salmensuun nekrologi. Mies kuoli 94-vuotiaana, teki pitkän uran meteorologina ja opiskeli vielä hammaslaborantiksi eläkkeelle jäätyään. Salmensuu oli Suomen ensimmäinen televisiometeorologi ja aikansa julkkis. Television säätiedotuksessa hän osoitteli saderintamaa ja korkeapaineen aluetta piippunsa varrella. 
 
Paavo Salmensuun vaimo ehdotti nimekseni Heidiä. Eräs miespuolinen kollegani ihmettelikin kerran "Miten ovat savolaiset vanhemmat antaneet lapselleen noin hienon nimen?" Rouva Salmensuun syy.
 
Nekrologit ovat mielenkiintoista luettavaa silloin kun niiden päähenkilöistä ei ole tehty sovinnaisia patsaita. 
 
Näin dokumentin The New York Times- sanomalehden nekrologitoimituksesta, jonne toimittajat usein siirtyvät uransa loppupuolella. Tekstit ovat kunnianhimoisia, meillähän ne ovat usein sukulaisten kirjoittamina. Nekrologin saaminen kyseiseen lehteen on hyvinkin haluttua ja omaiset suorastaan tyrkyttävät niitä (linkki).