maanantai 29. maaliskuuta 2021

Ratsastaja

Kun ratsastaja putoaa hevosen selästä, kehotetaan häntä kiipeämään uudestaan satulaan mahdollisimman pian. Jos kaatuu laskettelumäessä, on hyvä nousta heti mäen laelle ja laskea rinnettä alas kuoppaan, josta hissit lähtevät. Kannattaa laskea edes lastenmäki ja mennä vasta sen jälkeen rinneravintolaan. Nämä ohjeet pätevät tietysti vain niihin onnekkaisiin, joiden luut ovat pysyneet ehjinä, eikä päähän ole tullut suurempia kolhuja.

Olen yrittänyt tehdä saman hylsyn jälkeen, mutta kun aiemmin löysin merkkejä siitä, että osaan ja minun kannattaa kirjoittaa, niin nyt katseeni kiinnittyy jatkuvasti niihin vastakkaisiin todisteisiin. 

Ehkä hylsyn jälkeen kuuluu pitää suruaika, jonka jälkeen voi vasta laskea sormensa näppäimistölle. Kuinka pitkä aika sitten riittää? 

Koska hylsy on takertunut mieleeni harmillisen tiukasti, kirjoitin aiheesta amatöörimäisen lehtijutun (en ole koskaan kirjoittanut lehtiartikkeleita). En tiedä lähetänkö sitä koskaan mihinkään ja ketä sellaisella tekstillä voisi kiusata.

lauantai 27. maaliskuuta 2021

Ompelukisa

Olen katsonut Areenasta brittiläistä sarjaa Suuri ompelukisa. Ohjelmassa etsitään Britannian parasta kotiompelijaa. Sarja auttaa ahdistukseen, arvelisin Suuren omapelukisan tehon vastaavan yhden milligramman Diapam-tablettia.

Ensin suoritetaan kaavahaaste, jossa ommellaan kaavasta jotain sellaista pientä kuten miesten pikkutakki. Aikaa on kuusi tuntia. Ommellaan lasten vaatteita, korseletteja, iltapukuja, yöasuja, takkeja, urheiluasuja, kaikkea mahdollista. Kilpailuun kuuluu tuunaustehtävä, jossa vanhoista vaatteista valmistetaan kekseliäitä luomuksia.

Osallistujat eivät kiusaa vaan auttavat toisiaan. Jokaisessa osassa yksi taituri putoaa ja tuota huonosti päärmännyttä tai nappien kiinnittämisessä myöhästynyttä tyyppiä kaikki halaavat. Halaamisen katsominenkin lohduttaa. 

Ompelemista pidetään paljolti naisten juttuna, mutta ohjelmaan osallistuu myös taitavia miehiä. Edesmennyt ex-appeni oli ammatiltaan mallimestari ja hän loihti minulle kauneimman vaatteen, jonka olen omistanut, sileästä tummansinisestä sametista ommellun iltapuvun. Lainasin juhlavaatetta kaverilleni, joka riehui promootiossa niin, että mekon takapuolen kodalle tuli tahra, jota en saanut enää pois. Ei se leninki minulle enää mahtuisikaan. 

Olen ommellut viimeksi joskus kouluaikoina ja nyt minut on vallannut vastustamaton halu ommella vaatteita. Ystävä lupasi ompelukoneen lainaksi.

torstai 25. maaliskuuta 2021

Hylsy

Romaanikäsikirjoitukseni hylättiin. Päädyin siihen, että on helpompaa kirjoittaa asiasta avoimesti. Nyt tiedostossani lymyää kelvoton romaanikäsikirjoitus, joka tulee aina sanomaan minulle "Älä luule itsestäsi liikoja". En usko, että tarjoan sitä muihin kustantamoihin. 

Kun sain kustannussopimuksen Ei saa elvyttää -romaanista, olimme R:n ja hänen puolisonsa kanssa lounaalla. Kun soitin R:lle, että minua hävettää koko romaani, hän oli juuri Prismassa ostoksilla. Kun sain hylsyn, soitin R:lle, joka kertoi olevansa Sokoksen vessassa.

Näin selvisin eilisestä:

Poistin Facen puhelimestani, sillä en ole valmis kohtaamaan kustannussopimuksesta iloitsevia kirjailijoita. Samalla pääsen niistä, jotka julistavat kiitollisuuttaan koronarokotuksistaan. Toki tyytyväinen saa olla, mutta en aio ilmoittaa somessa, kun rokotuksen sitten joskus saan. Ilman Facea ei tarvitse kuulla kuinka vihaisia jotkut ovat Sanna Marinille ja hallitukselle.

Kävelin 14 000 askelta.

Soitin ystäville ja itkin vähän.

Kirjoitin sähköpostiviestin kokeneelle kirjailijalle, jolta sain lohdutusta ja lounasseuraa perjantaille.  Kirjailija on lähikuukausina sairastanut koronan, joten pidimme tapaamista turvallisena.

Katsoin kolme jaksoa Suurta ompelukisaa.

Otin puolikkaan Imovane-tabletin ja nukahdin kymmeneltä. 

Tänään suru ja epäonnistumisen häpeä ovat hieman jo laimentuneet. Kuin olisin laittanut vähän kauramaitoa tiukkaan espressoon. 

Hiljattain menehtynyt hienon uran tehnyt kirjailija Christer Khilman sanoi televisiohaastattelussa, että hän päätti jäädä eläkkeelle kuusikymppisenä. Myöhemmin päätös harmitti häntä, sillä hän eli yllättäen 90-vuotiaaksi. Viimeinen romaani Gerdt Bladhin tuho julkaistiin 1987. En tietenkään vertaa itseäni Khilmaniin, mutta saattaa olla, että vaikka en saisi enää julkaistua mitään, kirjoittamisesta on vaikea irtautua.

Ja onhan lopultakin selvää, että hylsy on Sanna Marinin hallituksen syy.

maanantai 22. maaliskuuta 2021

Vastaanotto

Olen menossa ensimmäistä kertaa terveyskeskuslääkärin vastaanotolle. Eipä ole tarvinnut aiemmin, sillä työterveyshuoltoon on päässyt vaikka samana päivänä. En ole juuri lääkärin vastaanottoa edes kaivannut. Tätä käyntiä olen odottanut kuukauden. 

Siinä vaiheessa, kun ehkä oikeasti alkaisi tarvita lääkäriä, ei sinne pääsekään enää ihan helposti. Käyttäisin mielelläni julkista terveydenhuoltoa.  Olisin tietysti voinut tilata ajan jonkun tutun lääkärin yksityisvastaanotolle.

Minulla on jo suunnitelma vastaanoton varalle, aion sanoa lääkärille "Otetaan kaikki kokeet". Tämä oli tavallinen toive, kun aikoinaan työskentelin terveyskeskuslääkärinä. Jos lääkäri pyytää anteeksi sitä, että on myöhässä, aion vastata "Ei minulla ole mihinkään kiire, olen eläkkeellä". Samalla vajoan syvemmälle tuoliini.

Minulla on sellainen etu, että voin itse kirjoittaa itselleni lääkkeitä ja uusia reseptini.

En tiedä mistä ovesta siihen komeaan kuparilla päällystettyyn rakennukseen pääsee, joten täytyy lähteä ajoissa.

sunnuntai 21. maaliskuuta 2021

Malka

Lakkaan odottamasta rokotusta. Rajoitukset jatkuvat ja elämä pysyy paikoillaan (joka saattaa olla hyvä). Aurinko möllöttää taivaalla. Kissa istuu keittiön pöydällä ja nuolee tassujaan, eikä tiedä koronasta mitään. Sen itsekäs omistaja istuu sohvalla ja yrittää kehittyä ihmisenä, eikä onnistu. Keittää kohta aamukahvit, syö soijajugurtit ja lähtee ulos kunhan astianpesukone on tiskannut eiliset astiat. 

Toinen lapseni puolisoineen muuttaa Tamperelle ja toinen on vuokrannut asunnon tuosta muutaman sadan metrin päästä. Asunto on tosi kiva, mutta aika huonossa kunnossa. Edellinen asukas on repinyt seinille liimaamansa tapetit sekä keittiön kaappien sisutustarrat irti ja jälki on sen mukaista. Lapseni ja hänen puolisonsa mielestä asunnossa tuoksuu mummolta.

Ostin nettiliikkeestä käytetyn ipadin, joka on ihana, parin vuoden vanha kapistus. Suuri parannus entiseen. Nettikin toimii nyt moitteettomasti, kun digimies kävi ronklaamassa seinäpistoketta. Mies ei ollut suojautunut maskilla. Laitoin itselleni maskin ja tarjosin hänellekin ja hän viritti sen naamalleen ja väitti "kadottaneensa" omansa. 

Paheksuin pääkaupunkiseudulta ja Varsinais-Suomesta Lappiin matkustaneita ystäviäni, toivottavasti eivät loukkaantuneet kovin pahasti. Kun suositellaan, ettei matkustettaisi, ajatellaan aina, ettei tämä minun matkustamiseni ole pahasta, sillä minä toimin vastuullisesti. Eikä varmasti olekaan.  Anteeksi kun paheksuin. 

Koulussa puhuttiin rikasta toisen silmässä ja malkasta omassa, enkä ymmärtänyt ollenkaan. Malka tarkoittaa olki- tai tuohikatolla oleva harjalta räystäälle ulottuva katemateriaalin painona käytettyä halkaistua kuusiseivästä (googlasin). Kuulemma raamatun nykykäännöksessä puhutaan hirrestä (ei kai hirsi kenenkään silmään mahdu). En näe hirttä omassa silmässäni. Raamatussakin käytetään liioittelua tyylikeinona. 

 


lauantai 20. maaliskuuta 2021

Muruset

Kävin tänä aamuna kaupassa jo ennen yhdeksää, sillä eilen en viitsinyt. Oli rentouttavaa kerätä ostoksia niiden muutaman muun maskitädin kanssa. 

Alkon asiakkaiden keski-ikäkin oli huomattavan korkea. Vanhemmiten ihmisistä tulee hitaampia. He juttelevat joutavia Alkon kassan kanssa, vaikka takana kiemurtelee kärsimätön viinajono. Kassa käytti vanhaa keinoa, pakkasi iäkkään naisen ostokset kassiin ja työnsi hänet kadulle toivottamalla hyvää viikonloppua. Minä kaivoin pankkikortin valmiiksi esille ja toimin ryhdikkään nopeasti erottautuakseni edellä mainitusta asiakkaasta. Tarkasti kohdennettu katse, eikä yhtään tarpeetonta sanaa tai liikettä. Ei tässä vielä vanhuksia olla!

Tänään on paska päivä. Viime yönä naapurit valvoivat ja heidän puheensa kuului korvatulppieni läpi. Tekisi mieli heitellä Harissa-mausteet, tomaattimurskat, kookosmaidot, tortillalätyt ja Beanit -suikaleet seinään. Kuka ne sieltä sitten keräisi? Minäpä hyvinkin. 

Katsoin Ylen Areenasta kolmeosaisen dokumenttisarjan, jossa pattipolviset ylipainoiset lehmät ontuvat utareet maata viistäen automaattiseen lypsykoneeseen navetassa, joka on oikeasti tehdas. Jos utareet ovat liian alhaalla, lehmällä on luonne tai lehmä tuottaa maitoa liian vähän, niin henki pois. Ei tee mieli maitotuotteita, joten tänään tarjoan vieraille kasvisruokaa. Muutamaa ihmistä olen pandemiasta huolimatta edelleen tavannut.

Oli ohjelmassa pari pienmuotoista karjankasvatusta harrastavaa sympaattista tyyppiäkin. Kyytöt ovat söpöjä murusia!

Söin jäätelöä, jonka pohjana on käytetty härkäpapua. Pavuista tehty jäätelö, no oli siinä muutakin. Tämä vegaaninen jäätelö maistui hämmästyttävän herkulliselta.