Romaanikäsikirjoitukseni hylättiin. Päädyin siihen, että on helpompaa kirjoittaa asiasta avoimesti. Nyt tiedostossani lymyää kelvoton romaanikäsikirjoitus, joka tulee aina sanomaan minulle "Älä luule itsestäsi liikoja". En usko, että tarjoan sitä muihin kustantamoihin.
Kun sain kustannussopimuksen Ei saa elvyttää -romaanista, olimme R:n ja hänen puolisonsa kanssa lounaalla. Kun soitin R:lle, että minua hävettää koko romaani, hän oli juuri Prismassa ostoksilla. Kun sain hylsyn, soitin R:lle, joka kertoi olevansa Sokoksen vessassa.
Näin selvisin eilisestä:
Poistin Facen puhelimestani, sillä en ole valmis kohtaamaan kustannussopimuksesta iloitsevia kirjailijoita. Samalla pääsen niistä, jotka julistavat kiitollisuuttaan koronarokotuksistaan. Toki tyytyväinen saa olla, mutta en aio ilmoittaa somessa, kun rokotuksen sitten joskus saan. Ilman Facea ei tarvitse kuulla kuinka vihaisia jotkut ovat Sanna Marinille ja hallitukselle.
Kävelin 14 000 askelta.
Soitin ystäville ja itkin vähän.
Kirjoitin sähköpostiviestin kokeneelle kirjailijalle, jolta sain lohdutusta ja lounasseuraa perjantaille. Kirjailija on lähikuukausina sairastanut koronan, joten pidimme tapaamista turvallisena.
Katsoin kolme jaksoa Suurta ompelukisaa.
Otin puolikkaan Imovane-tabletin ja nukahdin kymmeneltä.
Tänään suru ja epäonnistumisen häpeä ovat hieman jo laimentuneet. Kuin olisin laittanut vähän kauramaitoa tiukkaan espressoon.
Hiljattain menehtynyt hienon uran tehnyt kirjailija Christer Khilman sanoi televisiohaastattelussa, että hän päätti jäädä eläkkeelle kuusikymppisenä. Myöhemmin päätös harmitti häntä, sillä hän eli yllättäen 90-vuotiaaksi. Viimeinen romaani Gerdt Bladhin tuho julkaistiin 1987. En tietenkään vertaa itseäni Khilmaniin, mutta saattaa olla, että vaikka en saisi enää julkaistua mitään, kirjoittamisesta on vaikea irtautua.
Ja onhan lopultakin selvää, että hylsy on Sanna Marinin hallituksen syy.
10 kommenttia:
Täällä myös yksi Crister Kihlmanin kirjojen ihailija, harmi ettei hän kirjoittanut enää. Toivon, ettet sinä tee samaa virhettä !
Voi kurjaa! Osaan kuvitella, että siitä tulee tyhjä ja surullinen olo. Kuten huomasit, Kihlmaninkin olisi pitänyt jatkaa kirjoittamista. Mikset kokeilisi muita kustantajia? Tuohan on vain yksi mielipide. Toisaalta, voi myös kuvitella että tuo kokemus on lannistava eikä sitä haluaisi kokea uudelleen... Silloin tällöin on kerrottu kirjailijoista, jolla on takanaan todella monia hylkäämisiä ennen kuin ovat onnistuneet saamaan kirjansa julkaistua. Tsemppiä!
Otan osaa.
Olitko siis kirjoittanut jo ihan kirjan verran? Tulee mieleen, että kun olet jo kaksi kirjaa tehnyt samalle kustantajalle, niin eikö sinulla ollut kustannustoimittajaa mukana kirjoittamisprosessissa, kun siinä näin pääsi käymään? Nyt ei kun lähetät sen muille arvioitavaksi.
Toivon, että jatkat.
Olen jotenkin vakuuttunut, ettei se ole julkaisemisen arvoinen. Ehkä luen sen muutaman päivän päästä ja katson, saisinko siitä jotain. Kiitokset kannustuksesta!
Voi ei! Mä niin odotin sitä sun uutta kirjaa ja nyt olen tosi pettynyt. Pieni toivonkipinä kuitenkin elää vielä täällä lukijoiden puolella. Tsemppiä!
Tämä on nyt ihan hassua, mutta kirjoitan jo uutta. En taida pystyä enää saamaan siihen entiseen henkeä. Ajattelin tehdä jotain oikein kaupallista ja tulla rikkaaksi. Vitsi, vitsi.
Otan osaa suruusi. Kommentoin blogiisi eka kertaa, kun on hävettänyt. En tiedä, minne koulussa hyvän ainekirjoittajan taitoni hävisi. Ikäkö sen vei vai se, että olin vuosikausia kirjoittamatta mitään. Aion lukea edelliset kirjasi. Saakohan niitä vielä painettuna, en tykkää äänikirjoista.
Veljeni on myös lääkäri ja pääsee pian eläkkeelle, jos jaksaa sinnitellä loppuun asti. Meillä oli niin hedelmällisiä keskusteluja kunnes hän meni naimisiin. Suren sitä mutta myös olen iloinen. Onkohan lääkäreillä oma huumorinsa siksi, että he kohtaavat niin paljon kärsimystä? Veli myös kerää edelleen postimerkkejä ja fanittaa Led Zeppeliniä ja yrittää tehdä teknomusaa, jolla pääsisi rikastumaan. Eihän siihen tarvita kuin yksi kappale, kuten tämä sokka auki Cheek. Anteeksi kirjoitusvirheet.
... piti olla sokka irti Cheek
Rohkea olet, kun kerroit tuoreeltaan lukijoillesi pettymyksestäsi. Mutta niinhän sitä sanotaan, että jaettu harmi on pienempi harmi. Sitä ainakin toivon. Nuku muutaman yön yli! Sitten päivä paistaa eri suunnasta.
Olen lukenut aiemmat kirjasi. Kyllä jaksan kolmattakin odottaa. Sitä odotellessa nautin blogikirjoituksistasi.
Kiitos tuesta kaikille!
Lähetä kommentti