maanantai 2. toukokuuta 2022

Ilves vai Tappara

Kokeilin uudestaan äänikirjan kuuntelemista öiseen aikaan. Nyt pistin ajastimen kolmeenkymmeneen minuuttiin. Ennen nukahtamistani Alma pohti sammalten olemusta. Herätessäni en sitten muuta muistanutkaan. Nappikuulokkeet painoivat korvakäytäviä, eikä niistä kuulunut enää pihaustakaan. 

Muistan, miten korvakäytävät kipeytyivät stetareista, mutta se meni ohi kun niihin tottui. Kun sitten kerran oikea korvakäytävä tuntui uudestaan kipeältä, huomasin metallia suojaavan kumitulpan kadonneen. 

Vappu meni rauhallisesti. Ystäväpariskunta käväisi. K joutui menemään töihin ja pistäydyimme M:n kanssa kaupungilla ja istuimme hetken talvitakeissamme Paapan kapakan terassilla. K on näyttelijä ja vappuaattona oli kaksi esitystä. Onneksi K kuolee jo ensimmäisessä näytöksessä ja hän on saanut vapautuksen loppukiitoksista.

Tappara voitti miesten SM-liigan jääkiekkomestaruuden. Olen ihmetellyt, miten tamperelaiset valitsevat Tapparan ja Ilveksen välillä. Kysyin asiaa Facessa, enkä saanut yleispätevää vastausta. Usein joku tuttu/sukulainen oli pelannut jommassa kummassa joukkueessa, kyse oli sukuperinteestä tai mistä lie. 

Ei minun tarvitse ottaa kantaa tähänkään.

lauantai 30. huhtikuuta 2022

Nakkisormielokuva

Olen käynyt tällä viikolla ravintolassa peräti kolme kertaa . Kuulin, että opiskelijoiden vappu kestää kaksi viikkoa.  Minähän en jää paljonkaan jälkeen heistä.

L tuli Helsingistä asti katsomaan Anna Retulaisen näyttelyä, jonka jälkeen söimme lounaan Näsinneulassa. Valitimme vanhenemista, mutta keksimme myös hyviä ideoita. Kävimme Telakallakin. Minä ja toinen lapseni vietämme syntymäpäivää samana päivänä ja söimme sen kunniaksi ravintola Kummassa. Varasin pöydän etukäteen ja meidät oli ihan fyysisesti sijoitettu muiden asiakkaiden yläpuolelle. Eilen kävin M:n kanssa Kivessä elokuvien jälkeen. 

Katsoimme Dan Kwanin ja Daniel Scheinertin elokuvan, jolla on pitkä nimi Everything Everywhere All at Once. Elokuva oli jaettu kolmeen osaan, joiden nimet olivat siis Everything Everywhere  ja All at Once. 

Olen jo aiemmin maininnut, että rakastan elokuvia, joissa juodaan kahvia ja keskustellaan. Tämä ei ole sellainen elokuva. Alussa kerrotaan kiinalaistaustaisesta perheestä, joka omistaa pesulan. Perheseen kuuluu isä, äiti, tytär ja (vallan mainio) äidinisä. Äidin ja tyttären välit ovat riitaisat. Tyttärellä on tyttöystävä, mutta sitä ei haluta kertoa vanhukselle. 

Seuraavaksi perhe menee verotoimistoon, jossa odottaa palkittu verovirkailija kuittikasa edessään. Tässä vaiheessa reaalimaailma rikotaan, toiset maailmat ja karnevalistinen väkivalta astuu kuvaan. Elokuvassa huidotaan jättimäisillä dildoilla ja vyölaukulla ja vaikka millä. Yhdessä samanaikaisessa maailmassa ihmisillä on pitkät toimimattomat nakkisormet. Näemme kaksi puhuvaa kiveä ja paljon muuta. Välillä tulee mieleen psykedeelinen ilotulitus. 

Loppu on sovinnollinen ja liikuttava. Jotenkin tykkäsin. Ajattelin suositella lapsilleni.

keskiviikko 27. huhtikuuta 2022

Unikirja

Moni kuuntelee äänikirjoja öisin päästäkseen uneen. 

Heräsin joskus klo 1.30 ja jatkoin Elizabeth Gilbertin romaanin ”Tämä kokonainen maailmani” kuuntelemista. Ennen nukahtamistani Alma, itseoppinut kasvien tutkija oli romanttisessa mielessä kiinnostunut taitavasta orkideamaalarista ja kun heräsin avioliitto oli jo kuralla ja miestä oltiin lähettämässä Tahitille perheen vaniljaviljelyksiä hoitamaan.

Äänikirjoissa on puolensa, vaikka luen mieluiten ihan perinteisiä kirjoja. Kuuntelen äänikirjat yleensä 1.3 kertaisella nopeudella (V sanoo, että norminopeudella äänikirjojen lukijat kuulostavat siltä, että sairastavat vaikea-asteista depressiota).  Kuuntelen mieluiten tietokirjoja, autofiktiota tai esseitä, mutta tällä kertaa siis paksua viihdyttävää historiallista romaania. 

Ismo Leikola (stand up-koomikko) ihmettelee sketsissään, miten joku voi nukahtaa liikkuvassa lentokoneessa tai bussissa, kun hänelle maan pyörivä liikekin on liikaa. Kenties minulla on sama ongelma.

maanantai 25. huhtikuuta 2022

Kirjopesu 40 asteessa

Pysyin poissa reilun viikon, eikä kukaan edes huomannut. 

Pesin muistitikun kirjopesuohjelmalla ja heti teki mieli kirjoittaa tästä mokasta blogiin. Maltoin kuitenkin odottaa seuraavaan päivään. Kaikki informaatio on tallella tikussa vielä pesun jälkeenkin. Pesuohjeeseen voisi painaa Kirjopesu 40 asteessa

Oli minulla tärkeämpikin aihe, samasta asiasta kirjoitetaan myös Taloussanomissa. Taustalla on se, että fossiilisista polttoaineista pitäisi luopua mahdollisimman pian. Venäjä on hyökännyt Ukrainaan ja on ilmastokriisi, jos joku ei ole vielä kuullut. 

Miksi nopeusrajoituksia ei madalleta? Taloussanomat kehottaa edes noudattamaan rajoituksia. Valitse aina kävely, pyöräily tai juna jos voit. Olen ymmärtänyt, että autonrenkaat ovat myös merkittävin mikromuovin lähde. 

Nyt kun lähdin viherpiiperrys-, piiskurilinjalle, niin minusta asuntojen lämpötiloja voisi laskea. Moni tuttu hiippailee kotona t-paidassa, paljain jaloin ja pyyhkii hikeä. Villapaidat ja -sukat käyttöön! Sopiva lämpötila voisi olla korkeintaan 21 astetta, minulle riittäisi kaksikymmentäkin, sillä olen tottunut. Ei niissä Mariupolisin kellareissakaan kovin lämmin ole. 

Säästäisimme rahaakin. Kiitos.

lauantai 16. huhtikuuta 2022

Pyyhi tarpeeton yli

Eläkkeellä kannattaa hankkia harrastuksia, joita varten on noustava v-mäiseen aikaan. Näin pystyy nauttimaan viikonlopuista ja juhlapyhistä. Osaa arvostaa aamuja, jolloin saa nukkua pitkään.  Voi sanoa yhdessä työssäkäyvien kanssa: Ihanaa kun tulee viikonloppu!

Luin nuoren naisen kasvatustieteen gradua. Koska olen väitellyt lääketieteestä, oli vaikea suhtautua tutkimukseen, jonka aineistoa kuvaavassa kappaleessa oli muutama luku, eikä tuloksissa ollut numeerisia arvoja lainkaan.  Ymmärsin kyllä tutkimuksen tavoitteet, taustan, menetelmät ja  lopputuloksen, mutta lääketieteessä ei moinen menisi läpi.  Kaikella kunnioituksella kasvatustiedettä ja sitä isoa työtä kohtaan, jonka R on tehnyt. 

Nyt sitten saan varmasti viestin, jossa joku loukkaantuu kasvatustieteen puolesta. Viime aikoina olen onnistunut loukkaamaan useita ihmisiä blogillani, joten ehkä tässä olisi tauon paikka. 

Palaan, jos kirjarintamalla tapahtuu jotain tai tunnen välttämätöntä tarvetta kirjoittamiseen tai vaikutun jostain taide-elämyksestä. 

Aurinkoista/ rauhallista/ harrasta/ iloista pääsiäistä! (Pyyhi tarpeeton yli.)


perjantai 15. huhtikuuta 2022

Kuullos pyhä vala

Sähköasentaja, josta joku käytti nimeä sähkäri, kävi siirtämässä keittiön lampun paikkaa, kiinnittämässä törröttävän sähköjohdon valkoisen huomaamattoman listan alle ja uusimassa kylppärin pistorasian. Olin suunnitellut korjauksia usean vuoden ajan. Mies teki homman kahdessa tunnissa.  Sähkärin töitä ei saa tehdä muu kuin tämän koulutuksen käynyt. En tiedä vannovatko sähkärit sähkärin valan.

Allekirjoitin aikoinaan lääkärin valan, enkä muista enää mitä kaikkea tuli luvattua.  Todennäköisesti lupasin auttaa kaikkia, vaikka he olisivat kuinka kännissä. Helppoahan sellainen paperi oli allekirjoittaa. Olin nuori, enkä tiennyt mistään mitään.

Tässä eräänä päivänä näin miehen makaavan maassa viinapullo käden ulottuvilla. Joku oli asetellut hänen päänsä alle jotain, mies oli käännetty oikeaoppisesti kyljelleen ja kaksi henkilöä mitä ilmeisimmin tarkkaili miestä ja odotti ambulanssin saapumista. Kävelin ohi kymmenen metrin päästä ja kärsin koko illan tunnontuskista, sillä olisihan minun pitänyt varmistaa tilanne. 

Keskiviikkona minua koeteltiin uudestaan. Mies köllötti kadulla Kuninkaankulman lähellä. Ympärillä pyöri ilmeisen humalaista ja äänekästä jengiä. Heidän habituksensa perusteella sama humala oli jatkunut vähintään kymmenen vuoden ajan. Yksi miehistä kiroili ja raivosi. Kävelin reippaasti paikalle ja kysyin, onko kaverillenne tulossa apua ja kiroileva mies sanoi olevan. Miehellä oli vain yksi etuhammas. Samassa maassa maannut mies nousi pystyyn. 

Nyt kuulostan nimettömän mielestä ihmiseltä, joka ei tunne myötätuntoa. Pelkään sotkeutua tilanteisiin, jossa ollaan humalassa ja raivotaan. Pelkään sotkeutua mihinkään. Koen huonoa omatuntoa kaikesta. 

Erään tekstin kohtalon piti ratketa eilen, mutta ei sitten ratkennutkaan. Harmittaa ja masentaa. Yritän ajatella, että olen itsekeskeinen: toiset kärsivät sodasta, kun taas minun asiani ovat sentään hyvin. On vettä, lämpöä, keittiön lamppu ja vegaaniruokaa. Mikä minulla on ollessa. Tai niihän sitä luulisi. Kohtaloni roikkuu taas kerran jossain tulevaisuudessa.