Katsoin Areenalta kotimaisen "Toisen kanssa"-sarjan kaikki osat (siis tähän mennessä televisiossa näytetyt). Sarja on kevyt sellaisella ilmavalla sympaattisella tavalla. Ei liian makea tai teennäinen.Hömpäksi sen tunnistaa siitä, että saattaa olla ihan varma, että lopulta käy hyvin ja että ne henkilöt, jotka kuuluvat yhteen, saavat taatusti toisensa. Ohjelman jaksoja voi siis seurata suuremmin ahdistumatta. Sarjan henkilöt eivät selvästi tiedä miten käy, mutta me katsojat seuraamme onnelliseen loppuun vievää mutkikasta polkua tyyninä. Toisin on elämässä, koskaan ei voi olla ihan varma lopun suotuisuudesta. Onnen tielle ei kasaudu myöhemmin oikeavia väärinkäsityksiä vaan sairauksia, pettämisiä ja kaikenlaista odottamatonta epäsympaattista sotkua.
Tyttäreni pitää jonkinlaista kuvapäiväkirjaa: hän kuvaa onnellisia päiviä. Kuvaaminen auttaa etsimään iloa tuottavia asioita. Toisaalta kuvien katseleminen huonoina päivinä saattaa hämmästyttää "Ei tämä elämä olekaan ihan persiistä!".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti