Saunatonttu

Poljin tänään suoraan töistä Rauhaniemen kansankylpylään. Viikonloppuvuoroani on tullut jakamaan toinenkin lääkäri, joten lähdin töistä jo ennen yhtä.

Sauna maksaa kertamaksulla 5.50, rahalla saa istua lauteilla niin kauan kuin jaksaa, kymmenen kerran lipun saisi edullisemmin. Saunaan astuessa sanotaan reippaasti "Päivää!" (ihan kaikki eivät noudata tätä etikettiä). Miehet ja naiset istuvat lauteilla vierekkäin. Tilaa on niukasti. Moni suojaa päänsä hassulla hatulla, joten näyttää kuin lauteilla nököttäisi tontturivi. Hatussa pitää olla hiippa, joka osoittaa kohti saunan kattoa. Myssyn reuna ulottuu yleensä kulmakarvojen alapuolelle. Kiukaan vieressä on suuri suorakaiteen muotoinen astia löylyvettä varten. Täällä ei kystytä "Saako heittää?" vaan kiukaalle valutetaan rauhallisesti kaksi isoa kuupallista vettä. Ensin tällainen aloittelija luulee, ettei löylyä tule ollenkaan, kunnes tulikuuma höyry saavuttaa hartiat ja selkä painuu köyryyn. Tässä vaiheessa amatöörit siirtyvät alalauteelle.

Keskustellaan urheilusta ja Toijalaan siunaantuneesta lottovoitosta. Naiset ovat hiljaa.

Valkopartainen puutarhatontun näköinen hiippalakkimies seisoo kaulaa myöten vedessä minuuttitolkulla uhmaten kaikkia käsityksiäni hypotermiasta. Samalla arvokkuudella hän ottaa vastaan löylyn. Istun hetken auringossa saunan seinustalla ja kohta viereeni istuu joukko miehiä, jotka ovat niin lupsakkaita, että minua naurattaa.

Kävin uimassa neljästi. Uin muutaman vedon ja palasin saunaan viivytellen. Voi miten hilpeä olo tästä kaikesta tulikaan.