Istumme kampaajalla rivissä: minä, nuori mies ja nuorehko nainen. Miehellä on Beatles-tukka, vaalea tosin. Päämme roikkuvat epämukavasti altaan yläpuolella. Kampaajani pesee hiuksiani, ensin liian kylmällä ja sitten liian kuumalla vedellä. Samalla kun kampaajani yrittää polttaa päänahkani, toinen kampaaja kertoo, että hänen tätinsä Anitan polttareita vietetään perjantaina. Anita vei lapsenlapsensa muskariin ja niin teki myös Raimo. Nyt nämä isovanhemmat avioituvat. He ovat molemmat leskiä. "Raimo on niin ihana, pitää Anitaa kädestä ja leipoo Anitalle" toinen kampaaja kertoo. Yhdessä päivittelemme tapahtunutta, nuori mies vasemmalla puolellani ei jostain syystä kommentoi.
Töihin on hankittu uusi puhelinjärjestelmä potilaspuheluita varten. Moni haluaa soittaa hoitajille ja siksi hoitajat eivät pysty keskittymään varsinaiseen työhönsä. Ruokatauolla kaikilla on puhelin rahka-ananas mössölautasen vieressä ja niiden soiminen keskeyttää ruokailun jatkuvasti. Uudessa järjestelmässä hoitajat soittavat potilaille takaisin silloin kun heillä on siihen aikaa. Osa potilaista yrittää sitkeästi esittää asiaansa järjestelmän vastaajalle. "Paina ruutua" vastaaja sanoo, puhelimen toisessa päässä päivitellään ja huudetaan puolisoa apuun, kiroiluakin kuuluu.
Viestin perille vieminen on vaikeaa sairaanhoitajalle, mutta vielä huonommin se onnistuu nauhoitetulta äänitteeltä, joka ei ymmärrä, mitä luurin toisessa päässä tapahtuu. Puheluiden soittaminen on melkoinen urakka. Puhelinrupeaman jälkeen J soitti verotoimistoon ja kun virkailija vastasi J sanoi "Täällä sairaanhoitaja J XXXX poliklinikalta, olitte soittaneet...". Verovirkailija oli mennyt hiljaiseksi.
Minulla ei ole mitään kirjoitettavaa. Asia huolestuttaa minua kovin. En jaksaisi lähteä mihinkään hakemaan virikkeitä. Parhaat jutut ja asiat löytyvät itsestään ja sattumalta, puoliso voi löytyä lapsenlapsen muskarista. Uskokoon ken haluaa.
Minulla ei ole vielä lapsenlapsia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti