Anton Dvorak: Stabat mater op. 58, Tampereen filharmonia ja Tampereen filharmoninen kuoro, solisteinaan Soile Isokoski, Tuija Knihtilä, Mika Pohjonen ja Mika Kares.
Lava oli niin täynnä soittajia ja laulajia, ettei enempää olisi mahtunut. Teoksessa oli peräti kymmenen osaa (hienoja kaikki). Aina saa pelätä, että joku etiketistä tietämätön aloittaa taputtamisen kun kapelimestari ja soittajat lepuuttavat välillä käsiään (=tauko). Niin ei saa tehdä, sillä joku kulttuuri-ihminen on joskus päättänyt, että suosiota saa osoittaa vasta teoksen loputtua, ellei sitten välttämättä halua leimautua moukaksi. Jokaisella tauolla pitää sen sijaan ehdottomasti yskiä. Odotin kapelimestari Rumon Gamban kääntyvän yleisöön päin, kohottavan kätensä ja alkavan johtaa köhimistä. Musiikki oli kovin kaunista, mutta yskiminen sen sijaan oli vain yskimistä. Kuin muistona jostain menneestä konsertin aikana soi katsomossa Nokia tune.
Käväisimme U:n kanssa Telakalla viinilasillisilla. Ihan pian olisi alkanut soida jazz, mutta se olisi ollut liikaa yhdelle illalle.
4 kommenttia:
Taputtaminen kesken kaiken rikkoisi tunnelman ja varmaan sekoittaisi soittajien keskittymisen?
Istuin kerran Tampere-talossa Soile Isokosken konsertissa melkein eturivissä. Puhelimeni oli päällä. Se ei soinut.
On varmaan niin, että se rikkoisi hartaan tunnelman. Jotenkin se on huvittavaa ja varsinkin se taukoyskiminen on hassua.
Soile Isokosken ääni on hieno, voimakas.
Esitys oli upea!Laulan itsekin tässä mahtavassa TFKukrossa!,Ja Tampere Filharmonia on parhaimpia bändejä koko Pohjoismaissa.Erinomainen britti-kapu.Ja enkeliomaiset solistit,varsinkin Tuija Knihtilä,wow,!sekä Mika Kares!Seuraava TFK oma konsertti on 18.05 Tuomiokirkossa.Tulukkaa kattoon ja kuulloon!Ja kännykän-terroristeille portti kieltoon!
Kiitos hienosta konsertista!
Lähetä kommentti