Isä on lämmittänyt kunniakseni saunan niin kuumaksi, että korvanlehdet ovat melkein tulessa. Pukuhuoneen naulasta löytyy onneksi äidin keltainen froteinen saunahattu jostain 70-luvulta. Saunasta on pakko pulahtaa järveen. Jälkeenpäin on vedettävä villasukat jalkaan.
Mökillä kuljetaan rikkonaisilla kopio-Crocseilla. Kun ihmiskunta häviää, Crocsit jäävät. Vedän jalkaani äidin vanhat hieman maalitahraiset tuulihousut, puen päälleni isän teepaidan ja siskon miehen hylkäämän fleecetakin. Kaikki vaatteet lököttävät kivasti. Mökin huussiin hiippaillaan yöllä taskulamppu kädessä ja taivaalla möllöttää kuu. Isä makoilee aamiaisen jälkeen puulla katetulla huussipolulla auringon lämmössä ja kuorsaa äänekkäästi.
Avotakoista saa monta kallista ideaa, joilla voisi kaunistaa kotiaan. Päätän taas kerran maalata makuuhuoneen seinät, hankkia uuden kaapiston ja design-valaisimen.
Äiti on kovasti innoissaan kun pääsee Espooseen hautajaisiin. Isä muistelee serkkuaan ja yhteisiä lapsuuden leikkejä. Kun toinen ei muista jotain yksityiskohtaa niin toinen täydentää.
Isä on ostanut uuden auton ja ajaa kuin nuori mies, liian lujaa. Selitän jotain takapenkiltä, eikä äiti kuule vaan kysyy "Mitä?". Salon rautatieasema on oikein pittoreski. Kaupunki näyttää ahdistavan tyhjältä. Kaupungissa pitää olla tungosta ja maalla saa kuulua vain linnunlaulua.
Istun junassa. Taas kerran olisi tarjolla suolaista ja makeaa, kylmää ja lämmintä, korvia särkevän kimeällä äänellä. Yllä Heidi 5-vuotispäivänä ja Tuomo tai Taneli.
2 kommenttia:
Tästä kertomastasi piirtyi mieleeni näytelmä. Keväinen sellainen.
Juu yhdenlainen pienoisnäytelmä...
Lähetä kommentti