Näinä päivinä keskustelu aloitetaan kysymyksellä "Milloin sinulla on loma?". Parhaimmillaan loman alkamisajankohtaa tulee kysyttyä samalta ihmiseltä viisikin kertaa. Pian vaihdamme "Joko olet lomat pitänyt?" -uteluun. Vain murto-osalla muiden lomista on merkitystä oman kesämme kannalta.
Joskus aikoinaan ei ollut varaa pitää lomaa vaan piti hankkia kesätyö, jonka löytäminen olikin helpompaa kuin nykyisin. Olen ollut kesätöissä kioskissa, hotellissa, laboratoriossa ja sairaalassa.
Siivosimme hotellihuoneita tietyn ennalta sovitun koreografian mukaan. Työ tehtiin kahdestaan: lattiaa pyyhkäistiin, lakanat vaihdettiin, vessa pestiin, juomalasit huuhtaistiin vessan hanan alla ja tyhjät viinapullot kerättiin. Parhaita asiakkaita olivat ne, jotka antoivat juomarahaa, sillä niillä rahoilla me hankimme jäätelöä. Lihoin monta kiloa, sillä kaiken lisäksi hotellissa oli maittava ruoka. Siihen aikaan kulki urbaanilegenda, jonka mukaan siivoojilla on hyvä palkka, sellaista ei kai väitä enää kukaan. Meille valitettiin, että käytimme liikaa vettä allastilojen pesuun. Eräs siivooja alkoi pyröriä ympyrää, puhkua ja huutaa "kuivapesu, kuivapesu" ja siihen valitus loppui.
Ensimmäinen sairaalatyöpaikkani oli silloisessa B-mielisairaalassa, jossa leikin muistaakseni sairaanhoitajaa. Henkilökunta sulkeutui aamutoimien jälkeen osaston keittiöön syömään potilasaamiaisen jämät. Eräs miespotilas riehui ruokasalissa ja heitti salin halki tuolin, joka osui onneksi seinään eikä potilaisiin tai hoitajiin. Näin jälkeenpäin en ole ihan varma kummat olivat omituisempia asiakkaat vai työntekijät.
Ensimmäistä lääkärintyötäni tein toisessa B-mielisairaalassa, jonka ylilääkärin epäiltiin antaneen kilpahiihtäjille verensiirtoja sairaalan tiloissa. Luin eilisestä Hesarista, että valelääkäritapaukset eivät olisi olleet mahdollisia ilman sairaalan hierarkiaa. Siinä saattaa olla jotain perää.
Teille tiedoksi, että koko B-mielisairaalajärjestelmä on purettu aikoja sitten.
3 kommenttia:
Eikä aikaakaan, kun myös koko mielisairaalajärjestelmä tulee puretuksi. Hyvä vai paha - tiedä häntä.
Osa potilaista jää heitteille. Oli noissa sairaaloissa varmasti sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät olisi sinne kuuluneet. He asuivat sairaalassa vuosia ja kun sairaalat lopetettiin, heille yritettiin opettaa miten käydään kaupassa, ajetaan bussilla ja laitetaan ruokaa.
Itse ajattelin, että ihmisiä täällä kaikki ollaan. Moni hoitaja oli potilasta kummallisempi ja jotkut hoitajat kuvittelivat (harhaisuutta ;)) olevansa jopa lääkäreitä parempia/tietäväisempiä/osaavampia. Diagnosointia hieman välillä karsastin kun sen määritteleminen tuntui hetkittäin olevan kaukana todellisuudesta. Yhä edelleen ajattelen, että ihmisiä me kaikki olemme ja että hoitotyö ei aina ole kovinkaan "tervettä", hoitavaa. Vallankäyttöä...sitä myös olen työssäni pohtinut sekä ihmisyyttä.
MurMur
Lähetä kommentti