Urheiluhullu

Vaikka hedelmät oli hotellin aamiaispöytään pilkottu sopiviksi suupaloiksi, niin aamiainen kotona on  aina paras. Pariisilaishotellissa sämpylät, jugurtit ja croissantit olivat pieniä ja sieviä, herrat tyylikkäästi harmaantuneita ja kahvi vahvaa. Hotellihuoneen sai pimennettyä kaihtimella ja pelkän yövalon sai päälle pitkän eri katkaisimien napsuttelun jälkeen. Hotellista oli kävelymatka kongressipaikalle. Katu muistutti Hämeenpuistoa, mutta sinne oli viritelty kaaria, joissa kiipeilivät köynnösruusut, puistossa oli pingispöytiä ja lapsille pieni kenttä, jossa lapsukaiset pelasivat jalkapalloa ja luistelivat rullaluistimilla.

Turistilliset toimet jäivät kohtalaisen vähäiseksi. Kun aamulla pitää mennä luennolle ja illalla illalliselle, niin Eiffel-tornia piti käydä katsomassa keskellä yötä. Ehdin käydä yhdessä museossa: vanhalle rautatieasemalle rakennetussa komeassa taidemuseossa Orsayssa, jossa oli esillä laaja Van Gogh näyttely. Museon seinällä roikkui myös Ateneumin Gogh- työ. Itse rakennus on todella hieno. Kävin museossa kolmen miespuoleisen kollegan kanssa. Yhden kollegan metrolippu ei toiminut. Ei haitannut, sillä tuo viisikymppinen mies loikkasi portin yli ketterästi kuin  Antti Kalliomäki.

Illalla seurasimme jalkapalloa urheilubaarin skreeniltä. Voin rallattaa "must on tulluu urheiluhullu..." Brasilia pelissä ranskalaiset olivat innolla mukana ja hurrasivat hurjasti joukkueelle. Baarin henkilökunta oli pukeutunut oikeaoppisesti keltavihreisiin Brasilian joukkueen paitoihin. Seuraava illan Espanja-Hollanti peli oli pettymys, sillä se ei tuntunut porukkaa juurikaan kiinnostava. No ei Suomikaan iloitse Ruotsin jääkiekkojoukkueen menestyksestä.