Ruokakaupassa minua puhuteltiin kahdesti ranskaksi ja siirrettiin jostain syystä lyhyempään kassajonoon, jossa jonottanut nainen siirtyi paikalleni. Kassaneiti sanoi minulle jotain ranskaksi, en ymmärtänyt sanaakaan, mutta sain kuitenkin juustoni ja leipäni ostetuksi.
Pariisissa päätin ryhtyä madameksi, sillä niin minua siellä puhuteltiin. Madame käy kerran viikossa kampaajalla, kipittää kokemuksen tuomalla varmuudella korkokengissään, tuoksuu hajuvedeltä eikä milloinkaan nosta itse matkalaukkuaan junan hyllylle, vaan joku tyylikäs herrasmies tekee sen hänen puolestaan. Madamella on pieni koira, jota hän pissittää puistossa. Madame tapailee nuorta rakastajaansa silloin kun hänelle sattuu sopimaan. Madamen mies ostaa kimpun punaisia ruusuja rouvalleen kun tulee rakastajattarensa sylistä madamen luokse illallista nauttimaan.
Madamena olo onnistui Pariisissa huomattavasti paremmin kuin Suomessa, jossa kukaan ei tunnu olevan kiinnostunut siitä, että olen madame, enkä voi siten itse nostella matkalaukkuani.
Jatkan huomenna tätä laiminlyömääni blogipäivitystä kunhan olen hieman lepäillyt.
3 kommenttia:
Mukavalta kuulostaa, etuliitteellä suomalainen madam on tosin ihan eri kaiku.
Nettituttu (suomalainen Ranskassa) esitteli excel-taulukon ruokalajeista, joita hän laittaa aviopuolisolleen. Lapset laitetaan nukkumaan ja sit kynttilöiden valossa syödään ja keskustellaan. Niin siis tämä aviomies oli lääkäri.
Itselle kaksi ihmetyksen aihetta, ensinnäkin touhun järjestelmällisyys ja toinen puheen määrä. Hiljaiseksi on vetänyt tämä avioliitto. Tosin tänään on ollut keskustelua Le Mansin yms. rallikilpailusta ja lapset nukkumassa - aamulla.
Hyvää lomaa
t. Minna
Jotenkin naiset säilyttävät siellä naisellisuutensa vaikka vanhenevatkin. Suomessa naisen on oltava kamalan vahva. Olen feministi, mutta haluan olla naisellinen, minusta naisellisuus ja feminismi sopivat hyvin yhteen. Sama palkka sukupuoleen katsomatta ei tarkoita sitä, etteikö voisi käytää naisellisia hepeneitä ja ripsiväriä.
P.S. Menen huomenna töihin.
Lähetä kommentti