Tere tulemast!

Bussi seisoi odottamassa minua Pyynikintorin kellon alla. Bussissa istui kuljettajan lisäksi yksi mies. Tuttuni nimittää näitä bussi-laivareissuja mummomatkoiksi. Pääsimme lähtemään melkein kaksikymmentä minuuttia etuajassa. Seuraavaksi pysähdyimme Tampereen linja-autoasemalla ja kyytiin hyppäsi aito reipas mummo, rouvan harmaat hiukset olivat tiukalla permanettikiharalla. Naisen perässä kulki lannistuneen näköinen aviomies. Tarkkailin tilannetta: sanaakaan ei pariskunnan välillä bussimatkalla vaihdettu.

Bussikuskimme kertoi, että oli tarkoitus pysähtyä Tiiriön ABC-asemalla. Nainen kehoitti meitä käyttämään huoltoaseman ja laivaterminaalin vessoja, muttei kieltänyt täysin bussin vessankaan hyödyntämistä, kunhan pudottaisimme paperin vessan roskikseen pöntön sijaan. Sen jälkeen olivatkin vessa-asiat käyty läpi. Minä pidättelin varmuuden vuoksi laivaterminaaliin asti.

Söimme laivan ala carte ravntolassa ja ruoka oli laatuunsa nähden törkeän hintaista. Kävimme läpi yhdistyksen asioita. Siirryimme toiseen ravintolaan, joimme kuohuviiniä ja keskustelimme yhdistyksestä ja omasta alastamme. Samassa bussissa matkustanut ruutupaitamies tarttui ohi mennessään käteeni ja tuijotti hetken silmiini, muttei sanonut mitään. Käväisimme yökerhossa ja minua haki tanssimaan Woody Allenin näköinen ja ikäinen mies. Bändi soitti virolaisella aksentilla.

Hotellihuoneeni näytti munkin kammiolta. Pieneen huoneeseen oli mahdutettu kaksi kapeaa sänkyä. Huone sijaitsi pohjakerroksessa ja ikkunan alta kulki tie. Liikenne ei häirinnyt silloin kun se vilisi keskeytymättä, mutta kun autot ohittivat ikkunan muutaman minuutin välein, alkoi hurinaa odottaa.

Aamulla vierailimme paikallisessa sairaalassa, joka oli rähjäisen ulkoverhoilun sisällä hyvin siisti ja viihtyisä. Näimme komean laitteen, jolla annettiin magneettihoitoa sekä valkoisen suolahuoneen, jonka lepotuoleissa kaksi mummoa lueskeli seesteisen näköisinä naistenlehtiä. Käytettiin sairaalassa moderneja hoitojakin. Neuvottelimme tulevasta yhteiskokouksesta oikein sopuisassa hengessä.

Paikalliset kollegat tarjosivat todella herkullisen illallisen ja kuulimme sen päälle kahta lahjakasta nuorta muusikkoa. Me kolme suomalaista naista joimme vielä ennen nukkumaanmenoa  oluet Hell Hunt nimisessä pubissa. Olin kuullut, että siellä varastetaan rahat ja olihan pakko sellainen paikka käydä testaamassa. Ei varastettu. Keskustelimme kahden suomalaismiehen kanssa, jotka olivat purjehtineet Tallinnaan.

Sain korvatulpat, enkä kuullut autojen ääniä niiden läpi enää kovin selvästi. Tänään kävelimme Kalamajan kaupunginosassa ja kiertelimme aseman viereisellä torilla. Siellä olisi myyty hautakiviä, en kysynyt hintaa.

Ihan kiva reissu. Vanha kaupunki oli oikeastaan kauniimpi kuin muistin ja Toompealta avautuivat komeat näkymät. Matkustajat vetivät laivalla perässään suurta pinoa olut-, lonkero- ja siiderilootia, jotka oli kiinnitetty toisiinsa erilaisilla virityksillä.

En ollut aiemmin tiennyt Tiiriön ABC- asemasta, nyt olen vieraillut siellä jo kahdesti. Ihminen ei ymmärrä mitä häneltä puuttuu ennen kuin on käynyt Tiiriössä.